...ei ainakaan meillä.
Viikko sitten lauantaina koitti vihdoin Se Päivä. Muutettiin omakotitaloon. Keli oli mitä hienoin ja naama ärsyttävässä virneessä koko päivän. Uudet naapuritkin kutsuivat heti iltakahville.
Ja sitten.
Oltiin menossa saunaan muuttopäivän päätteeksi, Pikku-Tomppa laskeutui jakkaralta alas märälle lattialle, jalka lähti alta. Reisiluu poikki. Sillä reissulla ollaan edelleen.
Ensimmäinen aamu uudessa kodissa piti alkaa 2-vuotiaan onnittelulaululla, mutta toisin kävi. Isä ja poika eivät ole vielä yhtäkään yötä uudessa kodissa nukkuneet. Me ollaan neidin kanssa ajeltu välillä hoitamaan asioita. Tilattiin muun muassa keittiö, siitä lisää myöhemmin. Viime lauantaina ihanat sukulaiset riensivät apuun ja remontti otti ison harppauksen eteenpäin. Siitäkin kuvia ja juttua joskus toiste.
Toistaiseksi meidän reipas reppana on köytettynä sänkyyn jalat kohti kattoa. Jos hyvä tuuri käy, päästään jo ensi viikolla kotiin lannekipsin kanssa. Siihen asti kädet kyynärpäitä myöten ristissä ja peukalovarpaat pystyssä.
Parempaa ensiviikkoa odottaen,
Heidi
