Päivä Salzburgissa

Lupailin viime viikolla tekeväni Salzburgin päiväreissusta ihan oman postauksen. Lähdimme siis tiistaina, toisena matkustuspäivänä aamupalan jälkeen Mozart-bussilla kohti Itävaltaa. Matka kesti muistaakseni lähemmäs 1,5 tuntia, mutta maisemia ihaillessa aika kului nopeasti. Kuvat kertovat tästäkin matkakohteesta taas enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa.

Perillä kiertelimme hohkaavan kuumassa vanhassa kaupungissa, joka oli täynnä toinen toistaan houkuttelevampia liikkeitä. Olisihan tuolla voinut kuluttaa euron jos toisenkin, mutta kuumuus ja matkaseura onneksi vaikeuttivat shoppailua ja putiikit kierrettiin lähinnä kaukaa. Valokuvaamisessakin on riittävästi haastetta, kun matkassa mukana on 2-, 4- ja 6-vuotiaat ja silmät pitäisi olla selässäkin.

Kiertelyn jälkeen lapset ja lapsenmieliset menivät Mirabell gardenin vieressä olevaan leikkipuistoon ja sillä aikaa me muut ihastelimme täydellistä ruusutarhaa muutaman muun turistin kanssa. Puisto hehkui punaisen eri sävyissä! Tällainen kukkaloisto kelpaisi tänne Ruusumäkeenkin.

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa. Lapset olivat tästä lukkomerestä ihmeissään. Vinkkinä, jos joku innostuu rakkauslukon ostamaan niin Salzburgissa matkamuistomyymälässä niistä pyydettiin 12€ ja kun tulimme takaisin Ruhpoldingiin hinta oli pudonnut kymmenellä eurolla.

Mäkkärissä käytiin vasta loman päätteeksi kentällä ennen paluulentoa, mutta Salzburgin kyltti oli ikuistettava. Harvoin sitä näkee noin persoonallista ämmää.

Vaikkakin joulu tuntui helteisessä kaupungissa vielä hyvin kaukaiselta, pitihän sitä sentään yhteen houkuttelevista putiikeista päästä hypistelemään ja minnekäs muualle joulufriikki suuntaisi kuin joulukauppaan vaikka sitten keskellä kirkasta kesää.

Vielä riittäisi kuvia reissultamme, kiinnostaakohan jotakuta vielä. :D Ajattelin, että voisin koota siihen oheen pienen selviytymispakkauksen lasten kanssa matkustamisesta.

Sain Tainalta luvan osallistua tällä postauksella kukkailotteluun, vaikka ihan kaikki kuvat eivät kukikaan. Tule sinäkin. :) Osallistua voit myös Instagramissa!

Lauantaiterkuin,
Heidi

Cookies for my sweetheart

Meillä ei ole ollut tapana juhlia nimpparipäiviä sen kummemmin, mutta jotain pientä spessua on kiva järjestää sankarille. Kakkua ei leivottu vaan näitä tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivia suklaakeksejä. Helppoja tehdä yhdessä lasten kanssa ja nopeasti valmiita, vaikkakaan lasten kärsivällisyys ei meinannut riittää, kun ensin piti syödä päivällinen. Tyyppi on ollut ihan onnessaan onnitteluista ja lähetellyt ääniviestejä kiitokseksi. Helpottavaa, kun tuo järkyttävä uhmavaihe tuntuu vihdoin menneen ohi ja meillä asuu taas ihana tavallinen 2,5-vuotias poika.

Olen ennen tehnyt nämä keksit M&M's-karkkeihin, mutta nyt käytin Mauste-Sallisen suklaarakeita. Taidan ensi kerrallakin käyttää näitä rakeita, sillä ne eivät sulaneet paiston aikana mössöksi vaan säilyttivät koostumuksensa.

Iloista viikon jatkoa,
Heidi

Ruhpolding ♥ Paluu kesään

Lupailin ajat sitten kuvia meidän huikealta Saksan reissulta ja nyt kun vihdoin myönsin antaneeni periksi syksylle, on hyvä hetki palata muistelemaan mennyttä kesää. Juhlimme siis kesä-heinäkuun vaihteessa appiukon pyöreitä pienessä alppikylässä Saksan Ruhpoldingissa. Siellä oli juhlapuitteet enemmän kuin kohdillaan! Appivanhempani tekivät pari vuotta sitten matkan tuonne ja saimme heiltä silloin viestin, että he haluavat viedä meidätkin sinne. Ääh, mä alan heti itkeäpillittää, kun muistelen tuota matkaa - onnenkyyneleitä siis.

Matka oli pitkä, mutta perille päästyämme väsymyksestä ei ollut enää tietoakaan ja 12 tunnin matkaaminen määränpäähän oli kaiken sen matkustamisen arvoinen. Alppeja kohosi silmänkantamattomiin, talot olivat kutsuvan kodikkaita ja pihat toinen toistaan upeampia. Ihastuin erityisesti vasemmassa reunassa olevien ruusujen täydelliseen sävyyn.

Joka päivä kävelimme paljon. Hotellilta saimme lainaksi rattaat, joissa kaksi isompaa lasta lepuuttivat vuorotellen pieniä jalkojaan ja pienin matkustaja kulki mukana näppärästi rinkassa. Tai helppo mun on sanoa, kun en joutunut rinkkaa siellä helteessä kantamaan kertaakaan. Sää ei olisi voinut helliä meitä paremmin - lämpöä riitti koko viikoksi ja kahta sadekuuroa katselimme kahvilan ikkunoiden läpi. Yhtenä yönä oli kova ukonilma ja voi että sitä Alppien valoshowta oli upea katsella hotellin ikkunasta.

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme kylään, kävimme pitsalla ja painuimme aikasin pehkuihin. Toisena päivänä otimme aamiaisen jälkeen suunnan kohti Itävaltaa, josta ajattelin tehdä oman postauksen. Kuvia ja tunnelmia olisi vaikka kuinka, mutta johonkin se raja on kai vedettävä. Kokosimme kaikkien reissaajien kuvat yhteen ja teimme niistä kuvakirjan. Sillä tavalla kukaan ei jäänyt pelkästään kameran taakse ja kaikista matkaajista on tasapuolisesti kuvia. Loistoidea siis!

Itse Ruhpolding, ah voinko edes kehua tuota paikkaa tarpeeksi, oli suloinen ja rauhallinen vajaa 7000 asukkaan kunta. Iltaisin ravintoloiden terassit täyttyivät paikallisista, pääasiassa vähän varttuneemmasta väestä. Hyvin vähän näkyi muita lapsiperheitä liikenteessä ja olimmekin varmaan ulkopuolisen silmin aika erikoinen, ei niin hiljainen 11 hengen suomalainen seurue. Ravintoloista ei tuossa pikkukylässä ollut pulaa, joten onnistuimme aina löytämään ruokapaikan suht suurelle porukallemme.

Kolmantena päivänä heräsin tosi huonovointisena, enkä päässyt edes aamupalalle. Nuorimmalle pojallemme nousi lähtöä edeltävänä iltana korkea kuume, joka laski yhtä nopeasti kuin nousikin. Toisella pojistamme oli pikkuisen lämpöä toisena matkustuspäivänä eli Itävallan reissun aikana. Stressasin siis aika paljon lasten terveydentiloja, mikä varmaan sai omankin vointini heikkenemään. Söimme maitohappobakteereja ennen reissua sekä reissun aikana, mutta silti vatsatkin olivat vähän väliä löysällä. Ei annettu näiden häiritä viikon suunnitelmia, vaikka keskiviikkoaamuna olin aivan varma, etten jaksa lähteä muiden mukaan gondolihissillä Rauschbergin huipulle.

Onneksi lähdin! Oli kyllä yksi viikon kohokohdista. Ihan sanoinkuvailemattoman hienot maisemat ja upea kokemus kaikinpuolin. Gondolihississä kyllä hirvitti, enkä uskaltanut katsella alaspäin. Hissin ikkuna oli auki, mikä vielä lisäsi jännitystä. Puristin vaan rystyset valkoisina hissin kaidetta ja ylhäällä huomasin, että huups siinä olikin anopin sormi välissä. No hän ei onneksi pistänyt pahakseen ja sormikin taitaa olla vielä kunnossa.

HUI! Siitä lähtee riippuliitäjät matkaan. Suora pudotus, eikä kaiteita tai muita turvavälineitä liuskan edessä. Yritettiin pitää lapsista vähintään kaksin käsin kiinni. Valokuvaaminen oli muutenkin noissa korkeuksissa vähän hankalaa, koska käteni ja polveni tutisivat kamalasti. Saatiin kyllä makee perhekuva muistoksi tuolta, kun pyydettiin ohikulkijaa ikuistamaan meidät vuoren huipulla.

Päivä jatkui ja ylitin itseni toistamiseen saman päivän aikana, vaikka olo oli vielä vähän kehno. Siitä lisää toisella kertaa!

Schönes Wochenende,
Heidi

Lokakuun fiiliksiä

Viime viikolla annoin periksi syksylle, istutin callunat ja kaivoin paksumpaa vaatetta esille. Pihaa ollaan laitettu pikkuhiljaa talviteloille ja tänään 4-vuotiaan kannustuksesta pestiin ikkunat. Meinasin laiskotella ja jättää sisäpuolen pesut jonnekin tulevaisuuteen, mutta eihän se sopinut apumiehelle laisinkaan. Urakan päätteeksi palkitsimme itsemme kuumalla kaakaolla!

Kasvihuoneen satokausi on pesua vaille valmis. Komeat määrät saatiin tänäkin vuonna tomaattia, reippaasti yli omien tarpeiden. Silti vähäsen haaveilen pihasaunasta kasvihuonerotiskon tilalla. Kateudesta vihreänä katselen muiden tyylikkäitä kasvareita. Tuosta meidän tönöstä ei saa kyllä kaunista tekemälläkään, vaikka pääasia pitäisi kai olla runsas sato eikä niinkään esteettisyys.

Viikonloppuna päästiin nauttimaan harvinaisesta herkusta; kaikki lapset viettivät koko viikonlopun isovanhempiensa luona. Perjantai-iltana kuunneltiin hyvää musiikkia Täyden kympin juhlassa ja lauantaina ajeltiin siskon luo Tampereelle. Vähäsen oli ristiriitaiset fiilikset, kun toisaalta olisi voinut istua kotona sohvalla hiljaisuutta kuuntelemassa, mutta toisaalta teki kuitenkin mieli viettää aikaa kerrankin aikuisten kesken - syödä ja keskustella ilman keskeytyksiä. Tiedostan tottakai, ettei mene enää kauaakaan kun jo ikävöin näitä pikkulapsivuosia, mutta nautin kyllä siitäkin huolimatta täysillä kahden vuorokauden mittaisesta hermolomasta.

Syksyistä loppuviikkoa,
Heidi

Suolla samoilemassa

Karattiin eilen kahdestaan iltakävelylle Kurjenrahkan kansallispuistoon. Perimmäinen tarkoitukseni oli käydä kuvailemassa kaunista syksyistä luontoa, mutta kuvaamista enemmän tulinkin nauttineeksi seurasta. Toki kamera räpsyi ja siitä johtuen seuralainen viihdytti itseään puhelemalla ääneen kaikkia pöllöjä juttuja, joita ympäristö hänen mielikuvitukselleen tuotti. Julkinen rakkaudentunnustus ei ole varmaan suotavaa, mut jos mä vaan ihan pikkusen kuiskaan; voi että mä rakastan tota pölhöä (joka muuten toi just aamupalaleivän käteen, kun tän postauksen kirjoitus on kesken) ♥

Lenkin päätteeksi satuttiin vielä sopivasti auringonlaskun aikaan Savojärvelle. Täydellinen päätös suokuvaukselle.

Iltapalalla appiukko paistoi makkarat heidän tunnelmallisessa kodassaan, jossa mun valokuvauksesta innostunut 4v sai huikean kuvan palavasta lohikäärmeestä. Yöksi ajettiin kotiin ja nyt luvassa on pihan, auton ja autotallin siivous. Laatuaikaa kai sekin. ;)

Suloista sunnuntaita,
Heidi