En ole valmis luopumaan joulusta. Noin, nyt se on sanottu. Tajusin vasta, etten ole edes esitellyt tämän vuoden piparkakkutaloja, joten jospa nyt loppiaisen kunniaksi.
Aloitamme kälyni kanssa piparkakkutalotalkoiden suunnittelun parhaimmillaan vissiin jo heti juhannuksen jälkeen, mutta silti joka vuosi vielä kaavojen piirtämisvaiheessa kummankin suunnitelmat muuttuvat lennosta. Kälyni rakensi tänä vuonna oman talonsa yksittäisistä hirsistä ja siitä tuli muuten hienoin hirsipiparkakkutalo ikinä! Ikäväkseni en huomannut ottaa siitä kuvaa. Itseasiassa nämäkin talot kuvasin vasta eilen. Yleensä meillä on tapana tuhota talot uutena vuotena, mutta poikamme sai harmillisesti kiekon suuhunsa pihaleikeissä juuri ennen uuden vuoden juhlintoja ja hänen hampaansa eivät vielä kestä talojen rouskutusta. Olenkin tässä alkanut miettiä, että pitäisikö ruveta säästämään näitä tuotoksia ja muutaman vuoden päästä meillä olisi oikea piparkakkukylä.
Lapset ovat aina innoissaan mukana talkoissa ja piirtävät mielellään myös kaavat itse. 4-vuotias poikani piirsi kolmikerroksisen talon kaavat ruutupaperille ja yritin toteuttaa hänen visionsa parhaani mukaan. En todellakaan raaskinut leikata kaavoja siitä irti vaan jäljensin ne ja alkuperäiset pääsivät muistojen laatikkoon. Talon pihamaalta löytyy kasvimaa, jossa kasvaa punajuuria, porkkanoita sekä chiliä.
Aina kaikki ei mene näiden talojen kanssa ihan omien suunnitelmien mukaan ja silloin pitää soveltaa. Lammen jää räsähti rikki, mutta ripauksella (mustaa) huumoria siitäkin selvittiin. Toivottavasti tontulla on kaikki hyvin!
Joko teillä on koti riisuttu joulusta? Itse en ole malttanut ottaa kynttelikköjä ikkunoista saati kantaa kuusta ulos. Onhan tässä Nuutinpäivään vielä aikaa! Sitten voikin alkaa odotella ensimmäisiä pääskysiä saapuvaksi.
Huomenna pitäisi malttaa luopua tästä kotoilusta ja lomamoodista, kohdata arki silmästä silmään. Huh, tsemppiä kaikille muillekin alkavaan viikkoon! Kyllä me siitä konvehtien avulla selvitään.
Puspus,
Heidi