Minun minttu

Mansikkatilan mailla kukkailotellaan taas, kuten joka viikonloppu. Oletko jo käynyt osallistumassa? Linkitys on auki aina perjantaista sunnuntai-iltaan. Mietin pitkään osallistunko ilotteluun tällä mintturuukulla vai täydessä kukkaloistossa olevalla rakkaalta ystävältä saadulla hortensialla. Kasteluväli venähti hortensialla vähän liian pitkäksi ja eilen kukka oli pitkin pituuttaan, joten tällä viikolla minttukuvia ja jospa sitten ensi viikolla komiasti kukkivasta hortensiasta. Näyttää ainakin, ettei se ottanut nokkiinsa unohduksestani ja piristyi heti kun sai vettä.

Mintullekin meinasi käydä vähän köpelösti niinkuin aina kaikille yrteille meillä sisällä. Mikä siinä on, ettei niitä saa millään säilymään sisällä viikkoa pidempää?! Olisi mainiota, jos keittiössä olisi oikein kunnon yrttitarha, mutta ainoastaan ulkona saan ne menestymään. Tämän istutin tekemääni betoniruukkuun ja ai että mä tykkään tosta rouhean harmaan ruukuun ja vihreän pienilehtisen mintun liitosta.

Kotilaiturin Kati oli keksinyt kivasti käyttää minttua leikkokukkana. Tästä omasta ei ihan vielä maljakkoon asti riitä, mutta sitä pitää ehdottomasti testata vaikka marketin mintulla. Kuulemma kasvattaa vielä juuret lilluessaan vedessä, joten siitä saa sitten uusia pistokkaita. Mahtava minttu!

Suloista sunnuntain jatkoa,
Heidi

3 x paketointivinkki

Kesä pelkkää juhlintaa - tietysti myös lahjontaa. Tässä kolme nopeaa niksiä, joilla paketeista saa helposti persoonallisemmat kuin perus lahjapaperilla ja -narulla.

Kummitädin häälahjan käärin rypisteltyyn ruskeaan paperikassiin ja yksityiskohdaksi taitoin kukkapenkistä kauneimman kesämalvikin kukan. Varren ympärille laitoin kostutetun talouspaperin palan ja päälle vielä tuorekelmua pitämään kosteuden sisällään, jotta kukka pysyisi mahdollisimman pitkään hyvän näköisenä. Näiden ympärille taittelin soman pienen pussin paperikassin jämästä ja juuttinarun pätkästä. Päälle vielä kortti samaa sävyä kukan kanssa.

Tiesin etukäteen, että kälyn hääpaikan koristeluissa käytettäisiin juuttikangasta ja pitsiä. Koristeluja mukaillen käärin häälahjan ruskeaan lahjapaperiin ja teippasin ympärille pitsinauhasta paketin jujun.

Sulhanen on kova kalamies ja morsiankin osaa käyttää virveliä, joten taiteilin heille kala-aiheisen kortin paketin kylkeen. Siinä hahmotellessani huomasin heidän sopivan sydämellisesti yhteen.

Siskon häälahjasta en ilmeisesti ottanut yhtäkään kuvaa, mutta kortista löysin nopeasti otetun räpsyn. Lahja oli samannäköinen kuin kortti eli paketoitu mustalla lahjapaperilla ja koristeltu kuten kortin reuna värikartasta leikatuilla sydämillä. Olisin halunnut käyttää lahjassa sekä kortissa mustan sijaan tummansinistä häiden teemavärin mukaan, mutta niiden puutteessa käytin vain kultaa ja hempeän vaaleanpunaista, joita oli myöskin käytetty koristeluissa.

Kolmet rakkaudentäyteiset juhlat takana, joihin palaan melkein joka päivä uudestaan ja uudestaan kuvien muodossa. ♥

Iloa tiistai-iltaan,
Heidi

Selviytymispakkaus avioparille

#rakkaudenkesä2016 alkaa lähennellä loppuaan. Minulla on ollut etuoikeus päästä sekä oman että miehen siskon kaasoksi. He ovat olleet myös toinen toistensa kaasoja ja kummallakin ollut vielä sama lapsuudenystävä kaasona. Huikea porukka, pus! ♥ Isolla ilolla sekä suurella haikeudella muistelen molempia hääpäiviä sekä kaikkia häävalmisteluja ja salaa järjestettyjä polttareita.

Voin vaan kuvitella, miltä morsiamista (ja sulhasista, hehe) tuntuu, kun hääjuhla on takanapäin ja kaikki vapaa-aika ei pyörikään enää pelkästään hääjärjestelyjen ympärillä. Säästin osan häälahjasta annettavaksi näin häiden jälkeen, koska ajattelin, että pieni humoristinen yllätys saattaisi ilahduttaa enemmän jälkikäteen annettuna. Lahjoimme heitä viikonloppuna, kun toisella parilla avioelämää oli takana tasan viikko ja toisella tasan neljä viikkoa.

Keräsin avioparin selviytymispakkaukseen kaikenlaisia tarpeellisia asioita, joita avioliitossa saattaa tarvita. Pääasiassa sisältö oli sama, mutta pienet henkilökohtaiset sisäpiirivitsit sujautin kumpaankin pakkaukseen.

Korttien taakse kirjoitin kummankin parin häätanssin sanat, sillä voin luvata, että häätanssi jos mikä kuljettaa vielä vuosienkin jälkeen yhä uudestaan hääpäivän tunnelmaan.

Ensi lauantaina juhlitaan taas rakkautta ♥ jälleen syytä hymyyn ja onnenkyyneleisiin.

Kaunista keskiviikkoa,
Heidi

Iltakävelyllä aurinkoisessa Naantalissa

Me tykätään ajella. Aina kun vaan mahdollista valitsemme mahdollisimman pienen tien, ihastelemme maisemia kaikessa rauhassa ja välttelemme pikateitä, missä kaikilla on aina valtava kiire. Meidän kaikki kolme lasta ovat vastasyntyneestä asti viihtyneet auton kyydissä, mikä tietysti mahdollistaa tämän maakuntamatkailun.

Viime sunnuntaina lähdimme ex tempore sunnuntaiajellulle kohti Naantalia. Matkalla huomasin Instasta, että edellisestä Naantali-roadtripistämme oli vierähtänyt tasan vuosi. Pysähdyimme Maskussa kirppikselle, Ikeassa käväistiin syömässä lounasta ja Myllystä käytiin ostamassa koulureppu ekaluokkalaiselle. Sama kaava kuin vuosi sitten. (Ihan aikuisten oikeesti en alunperin suunnitellut Ikeaa, mutta matkalla muistui mieleen, että lapsethan syövät siellä ilmaiseksi. Ja kun kerran siellä asti oltiin niin pitihän se alakerta kiertää nopsasti.)

Naantaliin asti ehdittyämme kello oli jo aika paljon ja itsekunkin jalat poikki päivän kuljeskelusta. Levättyämme hetkisen ja syötyämme iltapalaa viihtyisässä kirkkopuistossa jaksoimme vielä pikkuisen kävellä merenrannalla maisemia ihailemassa. Naantalissa välimatkat on niin lyhyitä, että kaupunkiin voi hyvin tehdä tällaisen pikavisiitinkin. Tällä kertaa parkkipaikkakin löytyi helposti, kun olimme perillä Muumien ollessa jo yöunilla. Naantalin aurinko ei myöskään pettänyt tälläkään kertaa vaan paistoi meille iloisesti, vaikka päivä oli muuten ollut pilvinen ja harmaa.

Nyt on taas aika vetää korkkarit jalkaan, pukea ykköstä ylle ja lähteä nauttimaan häähumusta. ♥ ♥ ♥

Rakkaudentäyteistä viikonloppua,
Heidi

The Juustokakku

Huomasiko joku muu, että lauantaina vietettiin juustokakkupäivää? Suurena juustokakkujen ystävänä näin siinä taas oivan tekosyyn leipoa täyteläistä, amerikkalaista juustokakkua. Tiedättekös sen The One with All the Cheesecakes -jakson Frendeistä, kun kakku on niin täydellistä, että sitä syödään vaikka kerrostalon käytävän lattialta? Juuri tällaiseksi minä sen kullankeltaisen kakun kuvittelen. Reseptin olen löytänyt joskus jostain äitini vanhasta reseptikirjasta ja vähän muunnellut sitä.

Tänään päivällisen jälkeen istahdin nurmikolle nauttimaan palan kakkua ja seurailemaan muun perheen koripallomatsia ilta-auringossa. Ihan rentouttavaa vaihtelua - tänään en ole onnistunut edes muutamaa perunaa kuorimaan yhdeltä istumalta vaan ruoanlaiton lomassa oli toimittava useaan otteeseen erotuomarina. Nyt riitapukarit nukkumassa...antaisikohan sitä itselleen luvan vielä toiseen pieneen siivuun.

Aurinkoista elokuuta,

Heidi

ps. Jos ihmettelette, miten "mukamas niin täydellistä kakkua" voi olla vielä jäljellä niin tiedoksi, että olimme eilen koko päivän pois kotoa. Normaalisti tällaista vahinkoa ei pääsisi tapahtumaan. ;)