tiistai 22. elokuuta 2017

Nirsoryhmälle osa 2 - Kana-kanttarellipasta


Lapset ovat päässeet tutustumaan viikon aikana kaikenlaisiin uutuusmakuihin ja aivan pakko kertoa teillekin eilisen pastan tarina. Kävin viikonloppuna sienimetsällä pitkästä, pitkästä aikaa. Kanttarelleja löytyi juuri sopivasti, jotta viikon teemaan sopien lapset (ja myöskin minä itse) pääsisivät maistamaan tuota kullankeltaista uutuutta suoraan metsästä.


Aluksi ajattelin leipoa pitsaa ja hakata kanttarellit pieneksi kanan joukkoon, jossa ehkä sienetkin näyttäisivät hämäävästi kanalta. Energia ei riittänyt pitsapohjan vääntämiseen, joten päätin tehdä nopean pastan. Spagetin kiehuessa paistoin sienet pannussa ja sain ensimmäiset nyrpistelyt osakseni. "Äiti mitä sä teet niillä? Älä sit vaan laita noita tonne joukkoon." -Eeeen tietenkään... Lisäsin sienten joukkoon hiukan sipulia sekä sipulikermaa ja kaadoin seoksen kypsän spagetin ja broilerin fileesuikaleiden päälle. Nopeasti, etteivät selän takana häärivät lapset huomaa.


Hetken päästä esikoinen tuli epäluuloisena ihmettelemään mihin ne sienet katosivat pannulta. Huijasin laittaneeni jääkaappiin jäähtymään. Hän käveli samantien jääkaapin ovelle ja riuhtaisi sen auki. "Missä täällä?" Onneksi tunnen lapseni, joten olin askelen edellä. Näytin TYHJÄÄ pakasterasiaa, jonka olin hetkeä aikaisemmin laittanut juuri tätä tilannetta varten jääkaappiin varmuuden vuoksi. Pelkäsin tottakai, että hän tutkii vielä tarkemmin ja huomaa rasian ammottavan tyhjyyttäään. Kirosin jo mielessäni miksen laittanut vaikka kermapurkin loppua rasiaan, mutta nyt kävi tuuri - selitykseni meni läpi ja pääsin pälkähästä. Ovela, ovelampi, äiti.


Aloimme syödä ja lautaset tyhjenivät nopeasti. 5v kehui, että parempaa ei voi olla ja on parempaa kuin makaroni. Huhheijaa! Päätin rohkaistua ja kertoa pienen sienisalaisuuden lapsillekin. Ilmeet olivat näkemisen arvoiset! Jostain syystä tänään eilisen jämät eivät huvenneet lautaselta yhtä nopeasti. Selitys kyllä löytyi; vatsa on vielä täynnä eilisestä ruokailusta.

Touhukasta tiistaita,
Heidi

Ps. Pieni lapsus oli livahtanut edelliseen linssikeitto-postaukseen ja tarkoitus oli kertoa, että nuorimmainen 3v ja vanhimmainen 7v eivät onnistuneet tyhjentämään lautasta uhkarohkean 5v:n tavoin. 

8 kommenttia:

  1. Uudet maut on mukava ujuttaa salaa ruokiin!
    Niin minäkin niitä taisin oppia lapsena syömään ja kanttarelit ovatkin herkkua!
    Onneksi sain maistella kanttarellikastiketta viime viikolla Suomen lomallani!
    Tuo pasta kuulostaakin vallan mainiolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko kyllä myöntää, että ensi kerralla syön pastan ihan mielelläni ilman kanttarelleja, vaikka ihan hyvää tuo oli. Makaroni kuuluu itseasiassa niihin ruokiin, joista en ole niin välittänyt lapsena. Nykyäänkin keitän ennemmin perunaa kuin pastaa.

      Poista
  2. Lapsille eivät sienet oikein maistu, näin oli meidänkin lapsien kanssa. Sitten vanhemmiten esim kanttarellit ovat suurinta herkkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieniä en kyllä ole oppinut syömään edes aikuisena, montaa muuta kylläkin. Mutta hyvin tämä pasta meni alas myös minulla!

      Poista
  3. Olet kyllä näppärä huijaamaan lapsia. :)
    Ja, tuo pasta olisi varmasti meidän suosikki. Eli, täytyykin lähteä metsään, jos onni suosisi sienien suhteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän tuntuu kyllä kurjalta viilata niitä linssiin tuolla tavalla, mutta toisaalta, pääasia että syövät! Aika vähän oli sieniä metsässä tai sitten ne olivat vaan hyvin piilossa.

      Poista
  4. Ovela äiti :) Nauroin tälle, koska näin omakin äitini minua aikoinaan huijasi. Hyvällä ruokahalulla söin, aina :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin! :D Muutaman kerran tuon jälkeen ovat kyllä varmistaneet sisältääkö ruoka kanttarelleja, hahaha.

      Poista