lauantai 4. helmikuuta 2017

Elämyslahja - Hevosajelu


Huhhuh, täällä ollaan taas! Maanantaiaamuna alkanut vatsatauti helpotti vihdoin eilen. Torstaina olin muutaman tunnin tiputuksessa, kun tauti vaan jatkui ja jatkui. Nyt jaksaa hoivata pikkupoikia, jotka aloittivat tyhjennyksen yhtä aikaa viime yönä. Kaksi viidestä on vielä sairastumatta, joten sitä odotellessa kuluu tämä viikonloppu.


Palataan kuitenkin hilpeämpään viime viikonloppuun, joka oli varsinkin lapsille oikea elämysten viikonloppu. Vietimme pari päivää maaseudulla lapsuuden maisemissamme ja viime postauksessa kerroinkin jo meidän sunnuntaisesta pilkkireissusta, joka oli lapsille ensimmäinen laatuaan. Lauantaina sen sijaan suuntasimme jännittyneinä hevostalleille lunastamaan Joulupukin tuoman lahjakortin hevosajelulle. Pääsimme seuraamaan ihan läheltä kuinka hevoselle laitettiin kärryt perään ja ihmettelimme, kuinka rauhallisesti hevonen suhtautui viiteen uteliaaseen silmäpariin. Vanhempi poikamme hyppäsi rohkeasti ajajan viereen niinkuin tottuneempikin hevosmies ja meinasi siinä pojalta vähän kärsivällisyyskin loppua, kun jossain kohtaa ajelua vaihdettiin paikkoja niin, että isosiskokin pääsi eteen kokemaan vauhdin hurmaa. Loppumatka kuitenkin pelastui, kun he molemmat ahtautuivat etupenkille.


Tunnin kärrylenkin päätteeksi lapset pääsivät vielä harjaamaan hevosen ja yllättävän rohkeasti kaikki tarttuivat toimeen. Välillä nuo nimittäin pelkäävät tuota meidän omaa pientä pulskaa kissanpentuakin. Ja voi pojat, olipas vaan jännittävää antaa hepan napata porkkanaa ja leipää omasta kädestä. Niin jännittävää, että leipä jos toinenkin putosi palasiksi lattialle.


Lopuksi kiertelimme vielä katsomassa talon muita eläimiä, kuten tätä suloista lettipäistä ponia.

Täytyy sanoa, että itse nautin valtavasti juuri tällaisista elämyslahjoista. Uskon, että lapsillakin nämä jäävät muistojen kirjaan ihan eri tavalla kuin muovilelut, jotka hukkuvat äkkiä lastenhuoneen tavarapaljouteen.

Sydämellinen kiitos vielä Joulupukille ja muille elämyksen mahdollistaneille tahoille ♥

4 kommenttia:

  1. Voi nuo oksutaudit on niin kamalia. Vihaan mahatautia ja saan sen aina jos jollain on mahatauti. Viimeksi saimme noron vierailtamme jotka sairastuivat matkalle meille. Olin niin heikossa kunnossa että hain töistä tipan itselleni ja siitä alkoi olo kohenemaan.
    Voi heppa minkä teit. Tuo harrastus vei minun ja tyttäreni sydämen vuosi sitten. Tänäänkin suuntaamme tallille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Kamalaa on kans katsoa vierestä, kun lapsi sairastaa tätä. :/ Mukavaa päivää teille! Meilläkin tytär viime viikolla ilmoitti, että hän haluaa hevosen. No, kissasta on meille ihan riittävästi vaivaa. ;)

      Poista
  2. Ihanaa, et ootte käyny heppailemassa! Meilläki noita heppoja tässä kotona, ni pyörähtäkää ihmeessä, ku ootte Yläneellä päin, varsinki jos muksut haluaa :) Ja toi oksennustauti on ihan kamala, kiertäny täälläki useat perheet.. :(

    Terveisin, Noora Kulmala :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi huomasin viestisi vasta nyt. Ihanaa, kiitos kutsusta. Lapset tykkäisivät kyllä varmasti! :)

      Poista