Mehevä tacopiirakka & nopea suolainen piirakkapohja

Harvensin tänään kasvimaata ja tein meille lounaaksi uunivihanneksia oman maan perunoista, porkkanoista, punajuurista sekä salottisipulista. Päälle loraus öljyä ja ripaus sormisuolaa - NAM! Tai niin minä pöhkö kuvittelin. Lopultahan ruokailu meni parkumiseksi, kun vaadin poikia edes maistamaan tuota omin käsin kasvatettua makuelämystä. Päätin, että huomisesta alkaen tarjoan viikon ajan lapsille vain ennestään tuntemattomia ruokalajeja. Ja voin kertoa, että päivällisen valmistukseen en lähtenyt riemusta kiljuen.

Tacopiirakka maistui yllättäen kaikille ja sitä jopa santsattiin. Käytin piirakan täytteeseen kaappien jämiä: jauhelihaa, salsaa, kermaa, nachoja, juustoraastetta ja tomaattia. Pohjaan kokeilin uutta reseptiä ja sitä aion käyttää jatkossakin voi-vehnäjauho -taikinan sijaan. Kaikki ainekset sekoitetaan lusikalla ja painellaan vuoan pohjalle.

Pohja suolaiselle piirakalle

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

(suolaa)

½ dl öljyä

1 dl vettä

Ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä vähän erikoisemmista ruoista, joita voisin kokkailla seuraavan viikon ajan nirsoryhmälle.

Upeaa iltaa,
Heidi

Mustikkapiirakkapäivä

Eilen olimme isolla joukolla mustikkamettässä ja Instagramissa moni kertoi tänään olevan valtakunnallinen mustikkapiirakkapäivä, joten pitihän siitä ämpärillisestä mustikoita yksi piirakka vääntää sateisen sunnuntaipäivän päätteeksi. Syöminen jäi kyllä suosiolla huomiseen, mutta mikäs sen mukavampi tapa aloittaa uusi viikko!

Mustikkapiirakka on parasta niinkuin äiti sen aina teki - pehmeällä kermaviilitäytteellä. Äiti leipoi usein tätä piirakkaa meidän syntymäpäiville. Lapsena kyllä kynin mustikat pois ja söin vain tuon valkoisen osan... Tästä herkusta kumpuaa kyllä niin monta lapsuusmuistoa mieleen. Tämä oli muun muassa tuttavaperheen vanhimman pojan herkkua ja hän olisi voinut syödä yksinään koko vuoallisen. Kerran äiti olikin tehnyt piirakan mustikoiden sijaan puolukoista, mutta se ei ollutkaan sitten yhtään hänen mieleen. Voi sitä pettymystä!

Mustikanmakuista viikon alkua,
Heidi

Vanhan liinavaatekaapin metsästys

Päädyin sattumalta pari viikkoa sitten blogiin(jonka nimeä en muista sitten millään!), jossa hehkutettiin vanhan kaapin löytymistä tori.fi:stä. Siltä istumalta kävin itse kurkkaamassa Torin tarjonnan ja se tunne, kun vanha liinavaatekaappi oli tullut myyntiin kymmenen minuuttia sitten viidelläkympillä!!

Yleensä mietin kahteen ellen kolmeen kertaan tuon hintaisen tuotteen kanssa, mutta juuri lukemassani blogipostauksessa kehotettiin tekemään ostopäätös heti, kun tällainen aarre tulee vastaan. Ei ole kuulemma edes aikaa kysellä miehen mielipidettä vaan päätös on tehtävä samantien, ettei joku muu vie aarretta nenän edestä.

Voitte kuvitella sen fiiliksen, kun myyjältä tulee viesti, että kaappi on vapaa. Sitten vain sopimaan noutoaikaa. Liinavaatekaappi sijaitsi Turussa, sadan kilsan päässä meiltä, joten lupauduin kyselemään josko joku tutuista liikkuisi sielläpäin lähiaikoina. Sattumalta appivanhemmat olivat nurkilla ja kädet täristen laitoin myyjälle viestiä josko voisi heti soittaa minulle, että noutaja olisi nyt tulossa. Kuvittelin jo mielessäni postauksen, jossa kiitän inspiraatiosta blogia, jonka ansiosta tein kaupat ja kerron kuinka paljon oli tuuria matkassa.
Jos joku muuten tunnistaa tuon postauksen kirjoittajan, niin vinkatkaa. En löytänyt osoitetta enää edes puhelimen selaushistoriasta.

Voitte varmaan myös kuvitella sen fiiliksen, kun myyjä ilmoittaa saaneensa kaapista 70€ tarjouksen. Kaappi olisi kyllä edelleen minulle, jos suostun maksamaan siitä tuon summan. PAH! Ilmoitin jättäytyväni huutokaupasta. Jälkeenpäin teki kyllä mieli laittaa linkki huutonettiin... Eihän tuo 70 euroa olisi ollut vielä paha hinta kyseisestä kaapista, mutta otti vaan niin niiiin paljon päähän tuo huutokauppaus.

Avauduin tapahtuneesta muun muassa pikkusiskolleni, joka pelasti päiväni. Hän kertoi Mummin ja Ukin entisessä navetassa olevan säilössä juuri samanlainen liinavaatekaappi, joka on hänelläkin ollut käytössä lapsuudenkodissamme. En yhtään muistanut tämän kaapin olemassaoloa! Ihmettelen, ettei se ole vahingossakaan osunut silmään, vaikka olen monesti ollut navetassa aarteenetsinnässä. Kyllä olis muuten harmittanut maksaa seittämänkymppiä turkulaiselle! Shit happens - NOT!

Iloista loppuviikkoa,
Heidi

Mummu ♥

Uutisen tuon surullisen 

aavistin, mut ymmärrä en.

Suuri sydän ja suku sen,

vahvuutta ja sitkeyttäsi ihailen.

Muistot kultaakin kalliimmat

nyt syvälle sydämeeni talletan.

Avosylin otit vastaan jokaisen

ja keitit aina kahvikupposen.

Maun kakkosi herkullisen

suussani viel maistan sen

ja hersyvän naurusi iloisen

korvissain viel kuulen mä sen.

Ikävää hiukan helpottaa,

ajatus -me viel kohdataan.

Kauniita unia maailman rakkain Köyliön mummu,

seitsemän lapsen äiti, yhdeksäntoista isoäiti, kahdenkymmenenyhdeksän isoisoäiti ♥

Mummu pääsi kolmentoista vuoden jälkeen pappan vierelle nukkumaan ja sieltä pilven päältä he voivat nyt yhdessä katsella aikaansaannoksiaan.

Ruusumäen pionit

Pioni ei paljon sanoja kaipaa. Katsokaa nyt tuota! Kahtena peräkkäisenä vuonna siirretty ja noin upean erikoinen!

Pioni ei kuulemma siirtämisestä tykkää, mutta tämäpäs kasvattikin yhteensä kolme nuppua. Ihmetys oli yhä suurempi, kun se avasi kukintonsa täyteen loistoon. Kaksi täysin eri väristä ja eri mallista kukkaa samassa puskassa. Jännityksellä odotan viimeisen nupun aukeamista! Kaksi muuta siirrettyä puskaa eivät valitettavasti ole yhtä elämän iloisina tällä hetkellä, mutta jospa ensi kesä piristäisi heitäkin.

Toinen näistä melkein minun mittaisista valkoisista pionipuskista siirrettiin näkyvämmälle paikalle, mutta se otti siirrosta oikein kunnolla nokkiinsa, eikä ole kasvanut edes polvenkorkuiseksi parina viime kesänä saatika tehnyt nuppuja. Luotan silti, että se joskus vielä ilahduttaa meitä noilla jalkapallon kokoisilla, huumaavasti tuoksuvilla kukinnoillaan. Sillä välin minun on ehkä pakko hankkia hennon vaaleanpunainen pioni, sillä sellainen pihaltamme vielä puuttuu.

Kaksi viikkoa sitten ensimmäisinä kukkimaan alkaneet pionit alkavat olla kukkineita, mutta kasvihuoneen vieressä, turvassa siirroilta ollut pioni on vasta aloittelemaisillaan ilotteluaan. Ihanaa kun pioniaika vain jatkuu ja jatkuu!

Miten te olette onnistuneet pionien siirrossa?

Pionin tuoksuista tiistaita,
Heidi

Pannacottaa kesäyössä

Mieliteko. Sellaiseksi tätäkin kai voisi kuvailla. Miehen sisko hemmotteli meitä viikonloppuna ihan täydellisellä lime-mansikkapannacotalla ja eilen oli ihan pakkopakko saada tuota herkkua lisää. En olekaan ennen pannacottaa maistanut ja se vei kyllä välittömästi jalat alta. Limemarinoidut mansikat olivat täyskymppi kermaisen ja makean herkun lisukkeeksi.

Ei muuta kuin mies kauppaan kermaa ostamaan! Mansikoita ei enää eilen illalla kahdeksan aikaan löytynyt lähikaupasta, joten ajattelin kokeilla miten limemarinoidut kiivit toimisivat. Ja voi veljet - kyllä ne toimivat! Hyytelösokerin puutteessa päädyin tekemään pannacotan liivatteella, mutta ehdottomasti pitää muistaa ostaa tuota hyytelösokeria niin valmistuksessa pääsee astetta helpommalla. Vaikka ihan turhaan olen pannacotan valmistusta vältellyt - helppoa ja nopeaa se on joka tapauksessa!

Pannacotta

1 liivatelehti

2 dl kuohukermaa

½ dl sokeria

puolikas vaniljatanko

Laita liivatelehti kylmään veteen. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kattilaan. Lisää tanko, sokeri ja kerma. Kuumenna kiehuvaksi, sekoittele ja anna porista 1 min. Ota kattila liedeltä ja sekoita liivate joukkoon. Poista vaniljatanko ja kaada seos tarjoiluastioihin. Anna hyytyä jääkaapissa väh. 2 h.

Limemarinoidut kiivit

2 kiiviä

yhden limen kuori

puolikkaan limen mehu

1 rkl sokeria

Sekoita ja anna hetki tekeytyä. Lusikoi hyytyneiden pannacottien päälle.

Nautiskele annos pienessä pionien tuoksuisessa kesäyön sateessa odotellessa saunan lämpiämistä.

Kesäisiä makuja viikkoonne,
Heidi

Raparperijuoma

Ei vieläkään helle, mutta tänään sentään tarkenee kesämekossa. Keittelin eilen illalla raparpereista kesäjuomaa, joka viilentää sopivasti auringon kuumottaessa pilvettömältä taivaalta.

Juomaan tuli 350 g raparperia, 1 lime, 1 l vettä, vajaa 2 dl sokeria. Pilkotut raparperit, siivutettu lime, vesi ja sokeri laitetaan kattilaan ja keitellään miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen annetaan jäähtyä. Seos siivilöidään ja pullotetaan tai käytetään esimerkiksi raikkaan boolin pohjana. Itse lisäsin juomaan noin litran Spritea.

Cheers,
Heidi