kotiliesi

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

3-vuotissynttärit & autokakku


Meillä juhlittiin eilen keskimmäisen syntymäpäiviä. Hän pyysi autokakkua ja lahjaksi hän toivoi autoja. Molemmat toiveet toteutuivat, vaikka lähellä oli ettei kakku lentänyt seinään! Perjantai-illalla jälleen kerran vannoin, etten tee täytekakkua enää koskaan. Kakku näytti kuitenkin maistuvan ja oma ketutuskin ehtinyt jo hiukan laantua, että katsotaan nyt koska löydän taas itseni haromasta hiuksia täytekakkupohjan kanssa...


Isosisko pääsi osallistumaan kakunkoristeiden tekoon sillä välin kun perheen miesväki lähti kauppaan. Sankarille itselleenkin annettiin mahdollisuus jäädä muovailemaan autokoristeita, mutta ei, se homma kuului äidille ja siskolle.



Aluksi perfektionisti yritti nostaa päätään ja puutuin liikaa tyttären tekemisiin ja auton muotoiluun. Tällainen täydellisyyteen pyrkiminen on niin ärsyttävää ja inhoan sitä piirrettä itsessäni. Hetkeksi unohdin pingottamisen keskittyessäni niin tarkkaan omiin muovailuihini ja sillä välin tyttö oli itsekseen muovaillut mahdottoman upean auton. Kivien pyörittelyn jätin jo suosiolla hänelle, itse väkertäisin niitä varmaan vieläkin.


Sankari sai itse valita kynttilöiden värin ja hän halusi yllätyksekseni pinkkiä. Vaikka äidin silmää olisi tietysti valkoinen väri miellyttänyt enemmän, niin tässäkin asiassa ylitin itseni ja asettelin pinkin kynttilärivin vihreän kakun päälle. ;)




Kahvia tarjottiin -niinkuin aina- lapsuudenkotini perintöastioista. Samoista kupeista on aikoinaan juotu myös minun 3v synttärikahvit.


Tasan vuosi sitten meillä oli tähän aikaan täysi tohina päällä muuttaessamme "evakosta" omakotitaloon. Päivä oli yhtä kauniin keväinen kuin tänään, vaikka päättyikin hirvittävän ikävällä tavalla. Paljoa ei tarvita, että huominen päivä valkenee paremmissa merkeissä kuin vuosi sitten. Ainakin eilisistä juhlista selvittiin suht ehjin nahoin ja poika oli niin tyytyväinen juhliinsa sekä kaikkiin ihaniin lahjoihinsa. Uusilla leluilla on leikitty koko päivä ja ensi viikolla kelpaa aloittaa isojen poikien kerhossa uusi reppu olalla.

Keväistä sunnuntaita,
Heidi

8 kommenttia:

  1. Niin hieno kakku, instassakin jo tätä ihailin! ♡ :-)
    Täällä toinen perfektionisti, kieltämättä aika ärsyttävä luonteenpiirre toisinaan.. :'-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana. ♥
      On kyllä rankkaa olla tämmönen! :D Onneksi lapset auttaa tähänkin vaivaan.

      Poista
  2. Voi kuinka hieno! Minä muistan vieläkin lapsuudesta lempparisynttärikakut :) Merkkaavat pienelle ihmiselle paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Mulle on jäänyt parhaiten mieleen kakku, johon äiti oli kirjoittanut kylkeen suklaarusinoilla nimeni ja ikäni. :)

      Poista
  3. Heh, tunnistinpa hyvin sisälläni piileskelevän perfektionistin! Täytyy aina muistutella itseä, ettei kaiken tarvitse olla ihan niin justiinsa ja rakkaudella tehty on parempi kuin millilleen onnistunut lopputulos. Kauniin pirteän kakun teitte! :)

    VastaaPoista