kotiliesi

torstai 19. lokakuuta 2017

Syksyaskartelua & vinkki lehtien prässäykseen

syksy, askartelu, lehtien prässäys

Onko teidänkin mielestä ruska loistanut tänä vuonna erityisen kirkkaana ja kestänyt totuttua pidempään? Jotenkin minusta tuntuu, että viime vuosina ruska on mennyt ohi ennen kuin on ehtinyt huomatakaan eivätkä lehdetkään ole olleet erityisen värikkäitä vaan ruskistuneet nopeasti. Nyt on saatu nauttia niin kauniista ja lämpimästä syksystä! Kaikissa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä hehkuvat lehdet ovat erinomaista materiaalia syksyisiin askarteluihin.


Askartelimme poikien kanssa viime viikolla kerhossa koivumetsiä. Inspiraatio iski heti ja näin silmissäni keltaisen lehtimaton, jonka olin kuvannut Kurjenrahkan kansallispuistossa alkusyksyllä. Kotona poimin keijuangervon kauniisti värjäytyneitä pienen pieniä lehtiä ja prässäsin ne työtä varten. Parin päivän kuluttua lehdet olivat tarpeeksi kuivia ja liimasimme ne paperille lehtimatoksi. Lehdet olivat säilyttäneet kirkkaan punakeltaisen värinsä kuivatuksesta huolimatta. Aiemmin olen harmitellut värien haalistumista prässäyksen aikana, mutta ratkaisu löytyi keittiön kaapista.

Vinkki! Lehtien väri säilyy paremmin, jos niiden päälle ripottelee suolaa. 


Lehtien prässäys:

Suojaa pöydän pinta muovilla, jos lehdet ovat kovin kosteita.
Asettele lehdet yksitellen parin sanomalehtiarkin päälle.
Ripottele suolaa lehdille, jotta lehtien upeat värit säilyisivät paremmin.
Käännä pari kolme sivua lehtien päälle ja laita muutama kirja painoksi.
Anna kuivua muutama päivä.

syksy, askartelu, lehtien prässäys

Tämän askartelun kanssa taisi nyt käydä niin, että anti-askartelija äiti oli innostuneempi kuin kaksi poikaa yhteensä. Nuoremmalla veljeksistä inspiraation löytyminen kesti paljon pidempään kuin minulla ja hän innostui askartelusta vasta, kun kaverit olivat jo saaneet työnsä valmiiksi ja kerhoaika oli loppumassa. Rankkaa olla lapsi, kun joutuu valitsemaan taiteilun ja leikkimisen välillä!

Aurinkoista loppuviikkoa,
Heidi

maanantai 16. lokakuuta 2017

Nirsoryhmälle osa 4 - Aura-kurpitsakeitto

Kesäkurpitsaa lukuunottamatta en ole koskaan valmistanut mistään muusta kurpitsasta mitään. Aiemmin meillä on käytetty kurpitsaa ainoastaan halloweenina lyhtyjen muodossa. Kummityttöni inspiroimana tein toissa viikolla myskikurpitsasta maukasta kurpitsasosekeittoa, johon laitoin höysteeksi Aurajuustoa.

kurpitsasosekeitto, myskikurpitsa, resepti, aura-kurpitsakeitto, kurpitsakeitto

Kasvisosekeitto uppoaa toisiaan meidän kaikille kolmelle lapselle ja ajattelin, ettei tämä sen kummempaa olisi. Yksi. Pieni. Virhe. Sanoin KURPITSA. Voi nolo, aloittelijan moka, vaikka konkari tässä jo pitäisi olla! No sentään vanhin lapsista söi urheasti lautasensa tyhjäksi. Nyt vaan toivon, että se aiemmin kelvannut kasvissosekeitto kelpaa jatkossakin...

kurpitsasosekeitto, myskikurpitsa, resepti, aura-kurpitsakeitto, kurpitsakeitto

Aura-kurpitsakeitto

1 myskikurpitsa
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
nokare voita
4 dl vettä
kasvisliemikuutio
4 dl kevytmaitoa
200 g sulatejuustoa
1 pss Aura-murua

Kuori, poista siemenet ja kuutioi kurpitsa. Kuori ja pilko sipulit.
Kuullota kurpitsaa ja sipulia rasvassa kattilassa muutama minuutti.
Lisää vesi sekä liemikuutio ja keitä kypsäksi noin 20 min. Soseuta sauvasekoittimella.
Lisää maito ja sulatejuusto. Kuumenna ja soseuta uudelleen kuohkeaksi.
Lisää lopuksi Aura-muru.

kurpitsasosekeitto, myskikurpitsa, resepti, aura-kurpitsakeitto, kurpitsakeitto

Myskikurpitsa oli tosiaan minullekin uusi tuttavuus, mutta euron kilohinnalla uskalsin siihen tutustua. Ja pakko myöntää, että ostan toistekin. Seuraavaksi mieleni tekee testata myskikurpitsa-risottoa, joten jos sinulla on lyömätön resepti takataskussasi niin vinkkaathan siitä minulle.

Syksyisen raikasta alkanutta viikkoa,
Heidi

torstai 5. lokakuuta 2017

Lempeän samettinen kasvissosekeitto

kasvissosekeitto, sosekeitto, syksyruoka, keitto, bataattisosekeitto, resepti, kotiliesi

Pehmeä ja chilin hellästi potkaisema sosekeitto kuuluu meidän ehdottomiin syksyn lempiruokiin. Lapsetkin syövät mukisematta tätä kasvisruokaa, kun antaa käteen patongin palan, jolla voi kauhoa keittoa lautaselta. Tällä kertaa pilkoin keittoon yhden bataatin, muutaman oman ryytimaan porkkanan sekä perunan ja pari ukin kasvattamaa sipulia.


Kasvissosekeitto

1 bataatti
5 porkkanaa
5 perunaa
2 sipulia
1 kasvisliemikuutio
vettä
chilijauhetta
loraus kermaa

Laita vettä kattilaan niin, että pilkotut ainekset juuri ja juuri peittyvät. Lisää liemikuutio ja keitä noin 10-15 min kypsiksi.
Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää mausteita oman mielen mukaan.
Lisää pikkuisen kermaa ja kiehauta.
Tarjoile kirpeän syysulkoilun päätteeksi.


Tämä on jälleen kerran sitä peräänkuuluttamaani helposti ja nopeasti valmistettavaa ruokaa. Sulatan sosekeittoihin usein puolen pakettia sulatejuustoa, mutta yllätykseksemme tämä hivenen kevyempi versio oli ihan yhtä maukasta ja pehmeää! Salaisuuden täytyy olla tuo makea bataatti.


Kasvissosekeitto sopii värinsä puolesta loistavasti tähän luontoäidin keltaiseksi värjäämään lokakuuhun ja vietetäänhän nyt lihatonta lokakuuta, joten nappaahan tästä lounasidea vaikka tulevaksi viikonlopuksi!

Pirteää loppuviikkoa,
Heidi

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Hyvää Ruotsista - 4.10. Korvapuustipäivä


Kaksi kertaa vuodessa meillä leijuu huumaava tuoreen pullan tuoksu - laskiaisena sekä tänään Kansallisena korvapuustipäivänä. Molempina kertoina sitä tulee ihmetelleeksi miksei tule pyöritettyä pullaa useammin!


Tein ihan peruspullataikinan yleiskoneessa: 5 dl lämmintä maitoa, 2 pussia kuivahiivaa, 1 muna, 2 dl sokeria, 1 tl suolaa, 1 rkl kardemummaa, n. 15 dl vehnäjauhoja ja 150 g sulatettua voita. Vaivaamisen jälkeen jätin taikinan kohoamaan liinan alle ja noin parin tunnin päästä kaulin sen jauhotetulla alustalla kolmessa osassa levyiksi. Levyille levitin pehmeää voita, fariinisokeria sekä kanelia. Levy rullalle ja veitsellä paloja tähän tyyliin / \ / \ / \ . Paina päältä puustille korvat ja kohota hetki liinan alla. Voitelu munalla ja raesokeria päälle ennen uuniin menoa. Paistoin korvapuustit 220 asteessa 12 minuuttia.


Reseptillä tuli päältä pikkuisen rapeita ja sisältä mukavan meheviä korvapuusteja. Kaveriksi lasi jääkylmää maitoa. Muuta ei sitten tarvitakaan!

Pullantuoksuista keskiviikkoa,
Heidi

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Sunnuntain maittava brunssi






Kun on koko viikon painanut menemään aamusta iltaan, sunnuntaina on ihanaa nukkua pitkään ja nauttia rauhallisesta aamiaisesta. Kananmunia ja siemen-kauraleipää, amerikkalaisia pannukakkuja ja mustikkahilloa, puolukkavispipuuroa, omenamehua sekä omenoita omasta puutarhasta - siitä on sunnuntaibrunssi tehty. Pöytäliina pöytään ja lapsetkin huomaavat, että ruokailuhetkeen on panostettu. Loppupäivä rauhallista yhdessäoloa perheen kanssa, ulkoilua ja lautapelejä.

Sunnuntaiterkuin,
Heidi

perjantai 29. syyskuuta 2017

Kotilieden ruokablogiverkosto


Huhhuh, olen vieläkin ihan pyörällä päästä! Vietin eilen Otavamedialla ihan huippukivan illan - kiitos siitä vielä kaikille mukana olleille. Meitä hemmoteltiin maukkaalla ruoalla sekä cocktailkoulun aromikkailla drinkeillä. Onneksi on viikonloppu niin pääsee heti testailemaan eilen opittuja taitoja.

Täällä voit käydä tutustumassa meidän koko blogiverkoston jengiin. Suurella ilolla, jännityksellä ja mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea meillä onkaan tarjottavana toinen toisillemme sekä tietysti teille lukijoille.

Ruskan värittämää viikonloppua,
Heidi

torstai 28. syyskuuta 2017

Kakun paikka


Hiphei! Olen osa Kotilieden ruokablogiyhteisöä. Sydämellinen kiitos kaikille, jotka äänestitte minua. Nyt jännittyneenä lähellä Otavamediaa -bussi seisoi sähkövian takia, mutta matka jatkuu taas. Ehkäpä ehdin vielä ajoissa lanseeraustilaisuuteen! Palataan huomenna paremmalla ajalla.

perjantai 22. syyskuuta 2017

DIY sängynpääty vanhoista laudoista


Eräänä kauniina kesäpäivänä nikkaroimme porukalla pari sängynpäätyä puuvajan seinästä revityistä laudoista. Ja vihdoin tänä tuulisena syyspäivänä sain aikaiseksi kuvata päädyn, jotta pääsen esittelemään sen myös teille.


Joka kerta miehen siskon luona vieraillessamme olen kadehtinut heidän sängynpäätyä ja nyt reilun kahden vuoden suunnittelun jälkeen sain vihdoin toteuttua meille samanlaisen.


Sahasin ensin neljä 180 senttistä laudanpätkää, jotka naulasin takapuolelta kiinni samasta seinälaudasta tehtyihin "jalkoihin". Kuulostaa helpolta, eikö! Sahaaminen turhautti valmiiksi, mutta tuollaiseen vanhaan lautaan saha upposi lähes itsestään. Seurakin oli kohdillaan ja äkkiä valmistui kaksi upeaa sängynpäätyä. Seuraavana yönä ihmettelin, miksi niska on niin kipeä - no ihan vähäsen otti aurinko kiinni siinä touhutessa.


Kummallisia nämä diy-projektit, kun niissä tuntuu aina tuo suunnitteluvaihe venyvän ja venyvän. Nyt minulla on suunnitteilla vaikka mitä hienoa tiensä päähän tulleen koivun oksista sekä rungosta. Ehkäpä ne ovat kahden vuoden päästä tarpeeksi kuivia toteutukseen. ;)


Mitäs tykkäätte päädystä? Minä tykkään NÄIN paljon!!!

Tunnelmallista syysviikonloppua,
Heidi

perjantai 8. syyskuuta 2017

Nirsoryhmälle osa 3 - Kana-halloumisalaatti


Kesällä tulee usein syötyä kevyt salaatti lounaaksi, mutta tämä kälyltä saatu kana-halloumisalaatin resepti toimii ruokaisuutensa ansiosta näin syksyn kynnykselläkin.


Nirsoryhmästä vain 2/3 oli paikalla ja he jopa tykkäsivät! Toki 3v maistoi vain pienenpienen palan vihreää, mutta sekin oli jo puolivoittoa. 5v sen sijaan söi mukisematta vihreää siihen asti kunnes minttua osui haarukalliseen. Osaan kuitenkin arvostaa suunnattomasti sitä, ettei vinkuvonku alkanut jo valmistusvaiheessa!


Paistoin pannulla öljyssä ensin halloumia, sitten paahdoin pähkinät hunajassa ja lopuksi kypsensin broilerin sisäfileet. Tässä järjestyksessä pannua ei tarvitse pestä missään välissä. Lisäksi pilkoin jääsalaattia, minttua sekä yhden päärynän. Oman salaatin päälle lorautin vielä tilkan balsamicoa.


Jos sinulla on taskussasi täyttävän salaatin resepti niin vinkkaa ihmeessä! Välillä tekee hyvää poiketa totutusta peruna/makaroni-jauheliha -linjasta.

Superihanaa viikonloppua,
Heidi

Ps. Olethan jo käynyt äänestämässä Ruusumäkeä? Äänestys päättyy tänään.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Kotilieden ruokabloggaajaksi? - ÄÄNESTÄ


Hei te fantastiset ihmiset siellä! Olettekos jo huomanneet, että Ruusumäki on Kotilieden ruokablogi -kilpailun finaalissa? Äänestys päättyy perjantaina ja tulinkin nyt kalastelemaan teiltä kaikilta ihanilta ääniä. Täältä pääset tutustumaan kilpasisariini sekä äänestämään suosikkiasi. Olen enemmän kuin kiitollinen jokaikisestä äänestä ♥ Finaaliin pääsy on jo jotain sellaista, mistä en ole osannut edes haaveilla!

perjantai 1. syyskuuta 2017

Syyskuun eka // Mustikka-brownies


Syksyn ensimmäinen päivä, sateen ropina ikkunassa, sähköpostissa iloisia uutisia - siis monta syytä leipomiselle.


Jääkaapissa oli paketti parasta ennen -päiväyksen ylittänyttä tuorejuustoa ja pakastin täynnä mustikoita, joten niistä lähdin kehittelemään jotakin jolla selättää tämä varkain saapunut syksy. Lopputulos oli juuri niin mehukas ja tahmea kuin olin villeimmissä ajatuksissa suunnitellutkin. Haluankin jakaa tämän reseptin heti teidän kanssanne, jos joukossa sattuu olemaan joku muukin, joka tarvitsee lääkettä syksyyn.


Pohja
150 g sulatettua voita
2,5 dl fariinisokeria
3 munaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa

Täyte
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 muna
3 rkl vaniljasokeria
mustikoita

175 astetta, 25 min

Sekoita pohjan ainekset yhteen ja levitä leivinpaperin päälle n. 20x20cm vuokaan. Sekoita täytteen ainekset ja levitä pohjan päälle. Ripottele viimeiseksi mustikat ja kypsennä uunissa noin 25 min. Pohja saa jäädä tahmeaksi.


Bring it on, syksy!

Lämpöistä ja vähäsateista syyskuuta toivotellen,
Heidi

tiistai 22. elokuuta 2017

Nirsoryhmälle osa 2 - Kana-kanttarellipasta


Lapset ovat päässeet tutustumaan viikon aikana kaikenlaisiin uutuusmakuihin ja aivan pakko kertoa teillekin eilisen pastan tarina. Kävin viikonloppuna sienimetsällä pitkästä, pitkästä aikaa. Kanttarelleja löytyi juuri sopivasti, jotta viikon teemaan sopien lapset (ja myöskin minä itse) pääsisivät maistamaan tuota kullankeltaista uutuutta suoraan metsästä.


Aluksi ajattelin leipoa pitsaa ja hakata kanttarellit pieneksi kanan joukkoon, jossa ehkä sienetkin näyttäisivät hämäävästi kanalta. Energia ei riittänyt pitsapohjan vääntämiseen, joten päätin tehdä nopean pastan. Spagetin kiehuessa paistoin sienet pannussa ja sain ensimmäiset nyrpistelyt osakseni. "Äiti mitä sä teet niillä? Älä sit vaan laita noita tonne joukkoon." -Eeeen tietenkään... Lisäsin sienten joukkoon hiukan sipulia sekä sipulikermaa ja kaadoin seoksen kypsän spagetin ja broilerin fileesuikaleiden päälle. Nopeasti, etteivät selän takana häärivät lapset huomaa.


Hetken päästä esikoinen tuli epäluuloisena ihmettelemään mihin ne sienet katosivat pannulta. Huijasin laittaneeni jääkaappiin jäähtymään. Hän käveli samantien jääkaapin ovelle ja riuhtaisi sen auki. "Missä täällä?" Onneksi tunnen lapseni, joten olin askelen edellä. Näytin TYHJÄÄ pakasterasiaa, jonka olin hetkeä aikaisemmin laittanut juuri tätä tilannetta varten jääkaappiin varmuuden vuoksi. Pelkäsin tottakai, että hän tutkii vielä tarkemmin ja huomaa rasian ammottavan tyhjyyttäään. Kirosin jo mielessäni miksen laittanut vaikka kermapurkin loppua rasiaan, mutta nyt kävi tuuri - selitykseni meni läpi ja pääsin pälkähästä. Ovela, ovelampi, äiti.


Aloimme syödä ja lautaset tyhjenivät nopeasti. 5v kehui, että parempaa ei voi olla ja on parempaa kuin makaroni. Huhheijaa! Päätin rohkaistua ja kertoa pienen sienisalaisuuden lapsillekin. Ilmeet olivat näkemisen arvoiset! Jostain syystä tänään eilisen jämät eivät huvenneet lautaselta yhtä nopeasti. Selitys kyllä löytyi; vatsa on vielä täynnä eilisestä ruokailusta.

Touhukasta tiistaita,
Heidi

Ps. Pieni lapsus oli livahtanut edelliseen linssikeitto-postaukseen ja tarkoitus oli kertoa, että nuorimmainen 3v ja vanhimmainen 7v eivät onnistuneet tyhjentämään lautasta uhkarohkean 5v:n tavoin. 

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Nirsoryhmälle osa 1 - Linssikeitto


Tänään oli ensimmäisen uuden ruokalajin aika niinkuin eilen uhkailin. Keskustelu meni kutakuinkin näin:
5v: "Äiti mitä ruokaa sä teet?" -Herkkuruokaa
5v: "Mitä herkkuruokaa?" -Linssikeittoa
3v: "EN TYKKÄÄ!"


Siitä alkoi se tuttu ulinanarina ja itkuvalitus ennen kuin sain kattilaa pöytään asti. Eivät suostuneet ensin edes maistamaan. Lopulta 5v söi leivällä dipaten lautasen tyhjäksi, 3v ja 7v yrittivät samaa kikkaa tuloksetta. Mutta riemuvoitto, kun edes yhdelle kelpasi! Halukkaat voivat tulla huomenna auttamaan lopun keiton tuhoamisessa.


Linssit olivat itsellekin uusi tuttavuus ja aion kyllä jatkossakin ilahduttaa lapsia tällä maukkaalla proteiinipommilla. Linssikeittoon löytyy monenlaisia reseptivariaatioita, minä tein sen näin: kuullotin yhden sipulin ja kaksi valkosipulinkynttä öljyssä kattilassa, lisäsin n. 9 dl vettä, kiehuvan veden joukkoon 2½ dl huuhdeltuja punaisia linssejä, suolaa, pippuria ja timjamia, keitin noin 15 min ja lopuksi lisäsin vielä purkin tomaattimurskaa sekä lorauksen siirappia. Lapsia hämätäkseni sursurrasin valmiin keiton nopeasti sauvasekoittimella. Päälle vielä nokare creme fraichea viimeistelemään koko komeus.


Mitäs muuta linsseistä voisi tehdä, ehdotuksia?

Terveellistä loppuviikkoa,
Heidi

tiistai 15. elokuuta 2017

Mehevä tacopiirakka & nopea suolainen piirakkapohja


Harvensin tänään kasvimaata ja tein meille lounaaksi uunivihanneksia oman maan perunoista, porkkanoista, punajuurista sekä salottisipulista. Päälle loraus öljyä ja ripaus sormisuolaa - NAM! Tai niin minä pöhkö kuvittelin. Lopultahan ruokailu meni parkumiseksi, kun vaadin poikia edes maistamaan tuota omin käsin kasvatettua makuelämystä. Päätin, että huomisesta alkaen tarjoan viikon ajan lapsille vain ennestään tuntemattomia ruokalajeja. Ja voin kertoa, että päivällisen valmistukseen en lähtenyt riemusta kiljuen.


Tacopiirakka maistui yllättäen kaikille ja sitä jopa santsattiin. Käytin piirakan täytteeseen kaappien jämiä: jauhelihaa, salsaa, kermaa, nachoja, juustoraastetta ja tomaattia. Pohjaan kokeilin uutta reseptiä ja sitä aion käyttää jatkossakin voi-vehnäjauho -taikinan sijaan. Kaikki ainekset sekoitetaan lusikalla ja painellaan vuoan pohjalle.

Pohja suolaiselle piirakalle

2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
(suolaa)
½ dl öljyä
1 dl vettä

Ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä vähän erikoisemmista ruoista, joita voisin kokkailla seuraavan viikon ajan nirsoryhmälle.

Upeaa iltaa,
Heidi

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Mustikkapiirakkapäivä


Eilen olimme isolla joukolla mustikkamettässä ja Instagramissa moni kertoi tänään olevan valtakunnallinen mustikkapiirakkapäivä, joten pitihän siitä ämpärillisestä mustikoita yksi piirakka vääntää sateisen sunnuntaipäivän päätteeksi. Syöminen jäi kyllä suosiolla huomiseen, mutta mikäs sen mukavampi tapa aloittaa uusi viikko!


Mustikkapiirakka on parasta niinkuin äiti sen aina teki - pehmeällä kermaviilitäytteellä. Äiti leipoi usein tätä piirakkaa meidän syntymäpäiville. Lapsena kyllä kynin mustikat pois ja söin vain tuon valkoisen osan... Tästä herkusta kumpuaa kyllä niin monta lapsuusmuistoa mieleen. Tämä oli muun muassa tuttavaperheen vanhimman pojan herkkua ja hän olisi voinut syödä yksinään koko vuoallisen. Kerran äiti olikin tehnyt piirakan mustikoiden sijaan puolukoista, mutta se ei ollutkaan sitten yhtään hänen mieleen. Voi sitä pettymystä!

Mustikanmakuista viikon alkua,
Heidi

torstai 27. heinäkuuta 2017

Vanhan liinavaatekaapin metsästys


Päädyin sattumalta pari viikkoa sitten blogiin(jonka nimeä en muista sitten millään!), jossa hehkutettiin vanhan kaapin löytymistä tori.fi:stä. Siltä istumalta kävin itse kurkkaamassa Torin tarjonnan ja se tunne, kun vanha liinavaatekaappi oli tullut myyntiin kymmenen minuuttia sitten viidelläkympillä!!


Yleensä mietin kahteen ellen kolmeen kertaan tuon hintaisen tuotteen kanssa, mutta juuri lukemassani blogipostauksessa kehotettiin tekemään ostopäätös heti, kun tällainen aarre tulee vastaan. Ei ole kuulemma edes aikaa kysellä miehen mielipidettä vaan päätös on tehtävä samantien, ettei joku muu vie aarretta nenän edestä.


Voitte kuvitella sen fiiliksen, kun myyjältä tulee viesti, että kaappi on vapaa. Sitten vain sopimaan noutoaikaa. Liinavaatekaappi sijaitsi Turussa, sadan kilsan päässä meiltä, joten lupauduin kyselemään josko joku tutuista liikkuisi sielläpäin lähiaikoina. Sattumalta appivanhemmat olivat nurkilla ja kädet täristen laitoin myyjälle viestiä josko voisi heti soittaa minulle, että noutaja olisi nyt tulossa. Kuvittelin jo mielessäni postauksen, jossa kiitän inspiraatiosta blogia, jonka ansiosta tein kaupat ja kerron kuinka paljon oli tuuria matkassa.
Jos joku muuten tunnistaa tuon postauksen kirjoittajan, niin vinkatkaa. En löytänyt osoitetta enää edes puhelimen selaushistoriasta.


Voitte varmaan myös kuvitella sen fiiliksen, kun myyjä ilmoittaa saaneensa kaapista 70€ tarjouksen. Kaappi olisi kyllä edelleen minulle, jos suostun maksamaan siitä tuon summan. PAH! Ilmoitin jättäytyväni huutokaupasta. Jälkeenpäin teki kyllä mieli laittaa linkki huutonettiin... Eihän tuo 70 euroa olisi ollut vielä paha hinta kyseisestä kaapista, mutta otti vaan niin niiiin paljon päähän tuo huutokauppaus.


Avauduin tapahtuneesta muun muassa pikkusiskolleni, joka pelasti päiväni. Hän kertoi Mummin ja Ukin entisessä navetassa olevan säilössä juuri samanlainen liinavaatekaappi, joka on hänelläkin ollut käytössä lapsuudenkodissamme. En yhtään muistanut tämän kaapin olemassaoloa! Ihmettelen, ettei se ole vahingossakaan osunut silmään, vaikka olen monesti ollut navetassa aarteenetsinnässä. Kyllä olis muuten harmittanut maksaa seittämänkymppiä turkulaiselle! Shit happens - NOT!

Iloista loppuviikkoa,
Heidi