tiistai 22. elokuuta 2017

Nirsoryhmälle osa 2 - Kana-kanttarellipasta


Lapset ovat päässeet tutustumaan viikon aikana kaikenlaisiin uutuusmakuihin ja aivan pakko kertoa teillekin eilisen pastan tarina. Kävin viikonloppuna sienimetsällä pitkästä, pitkästä aikaa. Kanttarelleja löytyi juuri sopivasti, jotta viikon teemaan sopien lapset (ja myöskin minä itse) pääsisivät maistamaan tuota kullankeltaista uutuutta suoraan metsästä.


Aluksi ajattelin leipoa pitsaa ja hakata kanttarellit pieneksi kanan joukkoon, jossa ehkä sienetkin näyttäisivät hämäävästi kanalta. Energia ei riittänyt pitsapohjan vääntämiseen, joten päätin tehdä nopean pastan. Spagetin kiehuessa paistoin sienet pannussa ja sain ensimmäiset nyrpistelyt osakseni. "Äiti mitä sä teet niillä? Älä sit vaan laita noita tonne joukkoon." -Eeeen tietenkään... Lisäsin sienten joukkoon hiukan sipulia sekä sipulikermaa ja kaadoin seoksen kypsän spagetin ja broilerin fileesuikaleiden päälle. Nopeasti, etteivät selän takana häärivät lapset huomaa.


Hetken päästä esikoinen tuli epäluuloisena ihmettelemään mihin ne sienet katosivat pannulta. Huijasin laittaneeni jääkaappiin jäähtymään. Hän käveli samantien jääkaapin ovelle ja riuhtaisi sen auki. "Missä täällä?" Onneksi tunnen lapseni, joten olin askelen edellä. Näytin TYHJÄÄ pakasterasiaa, jonka olin hetkeä aikaisemmin laittanut juuri tätä tilannetta varten jääkaappiin varmuuden vuoksi. Pelkäsin tottakai, että hän tutkii vielä tarkemmin ja huomaa rasian ammottavan tyhjyyttäään. Kirosin jo mielessäni miksen laittanut vaikka kermapurkin loppua rasiaan, mutta nyt kävi tuuri - selitykseni meni läpi ja pääsin pälkähästä. Ovela, ovelampi, äiti.


Aloimme syödä ja lautaset tyhjenivät nopeasti. 5v kehui, että parempaa ei voi olla ja on parempaa kuin makaroni. Huhheijaa! Päätin rohkaistua ja kertoa pienen sienisalaisuuden lapsillekin. Ilmeet olivat näkemisen arvoiset! Jostain syystä tänään eilisen jämät eivät huvenneet lautaselta yhtä nopeasti. Selitys kyllä löytyi; vatsa on vielä täynnä eilisestä ruokailusta.

Touhukasta tiistaita,
Heidi

Ps. Pieni lapsus oli livahtanut edelliseen linssikeitto-postaukseen ja tarkoitus oli kertoa, että nuorimmainen 3v ja vanhimmainen 7v eivät onnistuneet tyhjentämään lautasta uhkarohkean 5v:n tavoin. 

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Nirsoryhmälle osa 1 - Linssikeitto


Tänään oli ensimmäisen uuden ruokalajin aika niinkuin eilen uhkailin. Keskustelu meni kutakuinkin näin:
5v: "Äiti mitä ruokaa sä teet?" -Herkkuruokaa
5v: "Mitä herkkuruokaa?" -Linssikeittoa
3v: "EN TYKKÄÄ!"


Siitä alkoi se tuttu ulinanarina ja itkuvalitus ennen kuin sain kattilaa pöytään asti. Eivät suostuneet ensin edes maistamaan. Lopulta 5v söi leivällä dipaten lautasen tyhjäksi, 3v ja 7v yrittivät samaa kikkaa tuloksetta. Mutta riemuvoitto, kun edes yhdelle kelpasi! Halukkaat voivat tulla huomenna auttamaan lopun keiton tuhoamisessa.


Linssit olivat itsellekin uusi tuttavuus ja aion kyllä jatkossakin ilahduttaa lapsia tällä maukkaalla proteiinipommilla. Linssikeittoon löytyy monenlaisia reseptivariaatioita, minä tein sen näin: kuullotin yhden sipulin ja kaksi valkosipulinkynttä öljyssä kattilassa, lisäsin n. 9 dl vettä, kiehuvan veden joukkoon 2½ dl huuhdeltuja punaisia linssejä, suolaa, pippuria ja timjamia, keitin noin 15 min ja lopuksi lisäsin vielä purkin tomaattimurskaa sekä lorauksen siirappia. Lapsia hämätäkseni sursurrasin valmiin keiton nopeasti sauvasekoittimella. Päälle vielä nokare creme fraichea viimeistelemään koko komeus.


Mitäs muuta linsseistä voisi tehdä, ehdotuksia?

Terveellistä loppuviikkoa,
Heidi

tiistai 15. elokuuta 2017

Mehevä tacopiirakka & nopea suolainen piirakkapohja


Harvensin tänään kasvimaata ja tein meille lounaaksi uunivihanneksia oman maan perunoista, porkkanoista, punajuurista sekä salottisipulista. Päälle loraus öljyä ja ripaus sormisuolaa - NAM! Tai niin minä pöhkö kuvittelin. Lopultahan ruokailu meni parkumiseksi, kun vaadin poikia edes maistamaan tuota omin käsin kasvatettua makuelämystä. Päätin, että huomisesta alkaen tarjoan viikon ajan lapsille vain ennestään tuntemattomia ruokalajeja. Ja voin kertoa, että päivällisen valmistukseen en lähtenyt riemusta kiljuen.


Tacopiirakka maistui yllättäen kaikille ja sitä jopa santsattiin. Käytin piirakan täytteeseen kaappien jämiä: jauhelihaa, salsaa, kermaa, nachoja, juustoraastetta ja tomaattia. Pohjaan kokeilin uutta reseptiä ja sitä aion käyttää jatkossakin voi-vehnäjauho -taikinan sijaan. Kaikki ainekset sekoitetaan lusikalla ja painellaan vuoan pohjalle.

Pohja suolaiselle piirakalle

2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
(suolaa)
½ dl öljyä
1 dl vettä

Ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä vähän erikoisemmista ruoista, joita voisin kokkailla seuraavan viikon ajan nirsoryhmälle.

Upeaa iltaa,
Heidi

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Mustikkapiirakkapäivä


Eilen olimme isolla joukolla mustikkamettässä ja Instagramissa moni kertoi tänään olevan valtakunnallinen mustikkapiirakkapäivä, joten pitihän siitä ämpärillisestä mustikoita yksi piirakka vääntää sateisen sunnuntaipäivän päätteeksi. Syöminen jäi kyllä suosiolla huomiseen, mutta mikäs sen mukavampi tapa aloittaa uusi viikko!


Mustikkapiirakka on parasta niinkuin äiti sen aina teki - pehmeällä kermaviilitäytteellä. Äiti leipoi usein tätä piirakkaa meidän syntymäpäiville. Lapsena kyllä kynin mustikat pois ja söin vain tuon valkoisen osan... Tästä herkusta kumpuaa kyllä niin monta lapsuusmuistoa mieleen. Tämä oli muun muassa tuttavaperheen vanhimman pojan herkkua ja hän olisi voinut syödä yksinään koko vuoallisen. Kerran äiti olikin tehnyt piirakan mustikoiden sijaan puolukoista, mutta se ei ollutkaan sitten yhtään hänen mieleen. Voi sitä pettymystä!

Mustikanmakuista viikon alkua,
Heidi

torstai 27. heinäkuuta 2017

Vanhan liinavaatekaapin metsästys


Päädyin sattumalta pari viikkoa sitten blogiin(jonka nimeä en muista sitten millään!), jossa hehkutettiin vanhan kaapin löytymistä tori.fi:stä. Siltä istumalta kävin itse kurkkaamassa Torin tarjonnan ja se tunne, kun vanha liinavaatekaappi oli tullut myyntiin kymmenen minuuttia sitten viidelläkympillä!!


Yleensä mietin kahteen ellen kolmeen kertaan tuon hintaisen tuotteen kanssa, mutta juuri lukemassani blogipostauksessa kehotettiin tekemään ostopäätös heti, kun tällainen aarre tulee vastaan. Ei ole kuulemma edes aikaa kysellä miehen mielipidettä vaan päätös on tehtävä samantien, ettei joku muu vie aarretta nenän edestä.


Voitte kuvitella sen fiiliksen, kun myyjältä tulee viesti, että kaappi on vapaa. Sitten vain sopimaan noutoaikaa. Liinavaatekaappi sijaitsi Turussa, sadan kilsan päässä meiltä, joten lupauduin kyselemään josko joku tutuista liikkuisi sielläpäin lähiaikoina. Sattumalta appivanhemmat olivat nurkilla ja kädet täristen laitoin myyjälle viestiä josko voisi heti soittaa minulle, että noutaja olisi nyt tulossa. Kuvittelin jo mielessäni postauksen, jossa kiitän inspiraatiosta blogia, jonka ansiosta tein kaupat ja kerron kuinka paljon oli tuuria matkassa.
Jos joku muuten tunnistaa tuon postauksen kirjoittajan, niin vinkatkaa. En löytänyt osoitetta enää edes puhelimen selaushistoriasta.


Voitte varmaan myös kuvitella sen fiiliksen, kun myyjä ilmoittaa saaneensa kaapista 70€ tarjouksen. Kaappi olisi kyllä edelleen minulle, jos suostun maksamaan siitä tuon summan. PAH! Ilmoitin jättäytyväni huutokaupasta. Jälkeenpäin teki kyllä mieli laittaa linkki huutonettiin... Eihän tuo 70 euroa olisi ollut vielä paha hinta kyseisestä kaapista, mutta otti vaan niin niiiin paljon päähän tuo huutokauppaus.


Avauduin tapahtuneesta muun muassa pikkusiskolleni, joka pelasti päiväni. Hän kertoi Mummin ja Ukin entisessä navetassa olevan säilössä juuri samanlainen liinavaatekaappi, joka on hänelläkin ollut käytössä lapsuudenkodissamme. En yhtään muistanut tämän kaapin olemassaoloa! Ihmettelen, ettei se ole vahingossakaan osunut silmään, vaikka olen monesti ollut navetassa aarteenetsinnässä. Kyllä olis muuten harmittanut maksaa seittämänkymppiä turkulaiselle! Shit happens - NOT!

Iloista loppuviikkoa,
Heidi

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Mummu ♥


Uutisen tuon surullisen 
aavistin, mut ymmärrä en.
Suuri sydän ja suku sen,
vahvuutta ja sitkeyttäsi ihailen.
Muistot kultaakin kalliimmat
nyt syvälle sydämeeni talletan.
Avosylin otit vastaan jokaisen
ja keitit aina kahvikupposen.
Maun kakkosi herkullisen
suussani viel maistan sen
ja hersyvän naurusi iloisen
korvissain viel kuulen mä sen.
Ikävää hiukan helpottaa,
ajatus -me viel kohdataan.

Kauniita unia maailman rakkain Köyliön mummu,
seitsemän lapsen äiti, yhdeksäntoista isoäiti, kahdenkymmenenyhdeksän isoisoäiti ♥


Mummu pääsi kolmentoista vuoden jälkeen pappan vierelle nukkumaan ja sieltä pilven päältä he voivat nyt yhdessä katsella aikaansaannoksiaan.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Ruusumäen pionit


Pioni ei paljon sanoja kaipaa. Katsokaa nyt tuota! Kahtena peräkkäisenä vuonna siirretty ja noin upean erikoinen!


Pioni ei kuulemma siirtämisestä tykkää, mutta tämäpäs kasvattikin yhteensä kolme nuppua. Ihmetys oli yhä suurempi, kun se avasi kukintonsa täyteen loistoon. Kaksi täysin eri väristä ja eri mallista kukkaa samassa puskassa. Jännityksellä odotan viimeisen nupun aukeamista! Kaksi muuta siirrettyä puskaa eivät valitettavasti ole yhtä elämän iloisina tällä hetkellä, mutta jospa ensi kesä piristäisi heitäkin.


Toinen näistä melkein minun mittaisista valkoisista pionipuskista siirrettiin näkyvämmälle paikalle, mutta se otti siirrosta oikein kunnolla nokkiinsa, eikä ole kasvanut edes polvenkorkuiseksi parina viime kesänä saatika tehnyt nuppuja. Luotan silti, että se joskus vielä ilahduttaa meitä noilla jalkapallon kokoisilla, huumaavasti tuoksuvilla kukinnoillaan. Sillä välin minun on ehkä pakko hankkia hennon vaaleanpunainen pioni, sillä sellainen pihaltamme vielä puuttuu.



Kaksi viikkoa sitten ensimmäisinä kukkimaan alkaneet pionit alkavat olla kukkineita, mutta kasvihuoneen vieressä, turvassa siirroilta ollut pioni on vasta aloittelemaisillaan ilotteluaan. Ihanaa kun pioniaika vain jatkuu ja jatkuu!

Miten te olette onnistuneet pionien siirrossa?

Pionin tuoksuista tiistaita,
Heidi

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Pannacottaa kesäyössä


Mieliteko. Sellaiseksi tätäkin kai voisi kuvailla. Miehen sisko hemmotteli meitä viikonloppuna ihan täydellisellä lime-mansikkapannacotalla ja eilen oli ihan pakkopakko saada tuota herkkua lisää. En olekaan ennen pannacottaa maistanut ja se vei kyllä välittömästi jalat alta. Limemarinoidut mansikat olivat täyskymppi kermaisen ja makean herkun lisukkeeksi.


Ei muuta kuin mies kauppaan kermaa ostamaan! Mansikoita ei enää eilen illalla kahdeksan aikaan löytynyt lähikaupasta, joten ajattelin kokeilla miten limemarinoidut kiivit toimisivat. Ja voi veljet - kyllä ne toimivat! Hyytelösokerin puutteessa päädyin tekemään pannacotan liivatteella, mutta ehdottomasti pitää muistaa ostaa tuota hyytelösokeria niin valmistuksessa pääsee astetta helpommalla. Vaikka ihan turhaan olen pannacotan valmistusta vältellyt - helppoa ja nopeaa se on joka tapauksessa!

Pannacotta

1 liivatelehti
2 dl kuohukermaa
½ dl sokeria
puolikas vaniljatanko

Laita liivatelehti kylmään veteen. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kattilaan. Lisää tanko, sokeri ja kerma. Kuumenna kiehuvaksi, sekoittele ja anna porista 1 min. Ota kattila liedeltä ja sekoita liivate joukkoon. Poista vaniljatanko ja kaada seos tarjoiluastioihin. Anna hyytyä jääkaapissa väh. 2 h.

Limemarinoidut kiivit

2 kiiviä
yhden limen kuori
puolikkaan limen mehu
1 rkl sokeria

Sekoita ja anna hetki tekeytyä. Lusikoi hyytyneiden pannacottien päälle.


Nautiskele annos pienessä pionien tuoksuisessa kesäyön sateessa odotellessa saunan lämpiämistä.

Kesäisiä makuja viikkoonne,
Heidi

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Raparperijuoma


Ei vieläkään helle, mutta tänään sentään tarkenee kesämekossa. Keittelin eilen illalla raparpereista kesäjuomaa, joka viilentää sopivasti auringon kuumottaessa pilvettömältä taivaalta.


Juomaan tuli 350 g raparperia, 1 lime, 1 l vettä, vajaa 2 dl sokeria. Pilkotut raparperit, siivutettu lime, vesi ja sokeri laitetaan kattilaan ja keitellään miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen annetaan jäähtyä. Seos siivilöidään ja pullotetaan tai käytetään esimerkiksi raikkaan boolin pohjana. Itse lisäsin juomaan noin litran Spritea.


Cheers,
Heidi

tiistai 27. kesäkuuta 2017

DIY pihapeli


Kaadoimme pari vuotta sitten tontiltamme neljä valtavaa kuusta ja meillä on edelleen useammaksi vuodeksi saunapuut omasta takaa. Muutaman pöllin halusin säästää ja tuolla ne ovat talon päädyssä odottaneet siitä asti parempaa käyttötarkoitusta. Pari pölliä olen hionut istuimiksi ja eilen mieleeni juolahti tämä Ristinolla-pölli


Samantien tuumasta toimeen! Reippaana tyttönä aloin sahaamaan yhdestä saunapuusta kiekkoja, mutta äkkiä mieleeni tulivat ikävät flashbackit ala-asteen puutyötunneilta, kun sitä sahaa ja sahaa ja sahaa, mutta se samperin saha ei vaan uppoa siihen himskatin puuhun! Aviomies riensi onneksi apuun ja lapset innostuivat hiomaan hiekkapaperilla kiekot sileiksi, joten loppujen lopuksi minulle jäi vain tuo miellyttävin osuus eli maalaus.


Tästä tuli aika hauska ja mikä parasta, kestävä ulkopeli. Olen niin kyllästynyt siihen muovikrääsäsälään, joka ei kestä ehjänä edes kaupasta kotiin asti. Ja voihan toki tuohon käyttää alustaksi jotain vähän vähemmän järeää kuin tuota valtavaa kuusen runkoa tai piirtää ääriviivat vaikka maahan. Kiekot nyt syntyvät lähes mistä vaan, kunhan käyttää ulkokäyttöön tarkotettua maalia.


Lapset tykästyivät tähän heti! Kierrokset menevät nopeasti ja vuoro vaihtuu lennosta, eikä näin ollen omaa vuoroa joudu odottamaan tuskastuttavan kauan; siispä 3-vuotiaankin hermot riittävät tähän peliin. ;)


Aurinkoisia pihapelipäiviä toivotellen,
Heidi

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Limonadi grillatuista sitruunoista


Hauskaa juhannuksen jatkoa! Onkos teilläkin vatsat täynnä grilliherkkuja? Jos mieli tekee välillä jotain raikasta, mutta grilli käy yhä kuumana, suosittelen testaamaan tätä limonadia.  


Grillaa sitruunoita leikkuupinta alaspäin 6-8 minuuttia. Purista jäähtyneistä sitruunoista mehu ja siivilöi se. Laita sitruunamehu, sokeri, vesi ja jääpalat kannuun ja sekoita kunnes sokeri liukenee. Mehu on heti valmista nautittavaksi ja sitä tulee tästä määrästä noin 1,5 litraa.


Drinksut maistuivat tänäänkin sateen piiskatessa koko päivän ikkunoita, mutta täydellisintä tämä olisi kyllä kuumana kesäpäivänä auringon helliessä. Tilataan siis hellettä, kiitos! 

Railakasta juhannusviikonlopun jatkoa, 
Heidi


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Alla omenapuun



Terveisiä Saksasta, Ruotsista ja Tanskasta! Kotiuduimme sunnuntaina juuri sopivasti, jotta ehdimme nähdä ja kuvata omenapuiden kukkaloiston - eilen ja tänään sade on piiskannut puita ja kukkaset ovat pudonneet maahan valkoiseksi matoksi.


Pihassamme on neljä vanhaa omenapuuta, joista yksi ei taaskaan kukkinut juuri lainkaan. Käynyt mielessä, että pitäisikö tuo ontto puuvanhus kaataa, mutta toisaalta mieli ei anna periksi rikkoa tuota somaa neljän puun ryhmää, jotka muodostavat ikään kuin katoksen nurmikon ylle.


Ajeltuamme satojen täydellisten pihojen ohi Saksassa mieli halajaa kovasti puutarhahommiin. Sunnuntaina vietin tovin jos toisenkin rikkaruohojen parissa... Huomiseksi sääennuste lupaa kaunista säätä, joten pitänee tästä lähteä puutarhaostoksille.


Kaunista viikon jatketta,
Heidi

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Kesäkuun kolmas


Päivä täynnä tärkeitä muistoja ja koko kesä edessä.


Omalla esikoistyttärelläni peruskoulun ensimmäinen luokka on nyt kasvukipuineen takana ja voi miten onnellinen olenkaan kuluneesta lukuvuodesta. Pientä vääntöä käytiin pisin vuotta vajaa kilometrin pituisen koulumatkan kulkemisesta, mutta muuten innostus koulunkäyntiä kohtaan säilyi korkealla alusta ihan loppuun saakka. Pian koulun alun jälkeen hän sai tokaluokkalaisesta kaimasta uuden ystävän, jonka kanssa koulumatkatkin ovat sujuneet leikiten niinä päivinä, kun koulupäivien pituus on osunut yksiin.


Olen iloisen ylpeänä ja kateellisen haikeana seurannut noiden parhaiden ystävysten loman aloitusta. Ihan muistuu oma lapsuus ja ala-asteaika mieleen. Pieni pisto sydämessä kyllä on, kun tytöt jatkanevat syksyllä eri kouluissa, mutta toivottavasti tuo ystävyys säilyy läpi elämän. ♥


Onnellista, rakkaudentäyteistä ja muistorikasta lomaa kaikille,
Heidi

perjantai 26. toukokuuta 2017

Kolme veen popcorn-kakku


Terkkuja lenkiltä! Alkuviikolla huhuilin täällä lenkkiseuran perään ja äsken tein ekan hep-huutajan kanssa lenkin järven ympäri. Olipas vaan mukavaa seuraa ja kauniit vihreät maisemat! Kiitos Kaisa seurasta, otetaan pian uusiksi. :)


Eilen meillä juhlittiin kuopuksemme 3-vuotissynttäreitä. Tällä kertaa meni piiiitkään ennen kuin kakkuinspiraatio iski, sankarilla kun ei lopultakaan ollut sen suurempaa toivetta kakun suhteen. Olen pyrkinyt joka synttäreille tekemään erimakuista kakkua ja kun monessa blogissa törmäsin tähän erinomaiseksi kehuttuun popcorn-kakkuun, päätin tehdä sellaisen.


Pohjan tein ensimmäistä kertaa suklaahippukekseistä, jotka eivät käyttäytyneetkään totutulla tavalla. Yleensä reseptien 50-75 grammaa voita riittää juuri ja juuri keksipohjan kasassa pysymiseen, mutta tästä tulikin ihan taikinaa tuolla määrällä voita. Hetken siinä mietin voiko tuota tahnaa käyttää ollenkaan, mutta sitten keksin lisätä täytteen tavoin myös pohjaan suolaista makean kaveriksi ja rouhin keksien joukkoon pari kourallista suolapähkinöitä.


Kakun lisäksi tarjolla oli sydänsurujen kakkua mokkapalakuorrutteella, itsetehtyä saaristolaisleipää ja sillitartaria, fetapasteijoita, popparia sekä M&M's karkkeja.


Erinomaiseen saumaan tuli tuo helatorstain vapaa, jotta saatiin synttärit juhlittua ja suurinosa vieraista paikalle. Ajatella, meidän vauva on kolmevuotias!

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille,
Heidi