LOMALOMALOMA

Miten se LOMA on saatukin kuulostamaan sanana niin seesteiseltä? Joka vuosi suuret suunnitelmat hiihto/talvi/urheilu/mikäonkaanlomalle ja kuinkas taas kerran kävikään - meillä sairastettiin ihan koko loma. Viime vuonna hiihtoloma meni vatsataudin kourissa ja tänä vuonna influenssa 40 asteen kuumeineen kaatoi pojat petipotilaiksi. Tauti alkoi keskimmäisellä viikko sitten perjantaina ja tänään mittari kipusi juniorilla kuumeen puolelle kuudetta päivää. Lomalla meidän PITI mennä sisäleikkipuistoon, meidän PITI käydä sukuloimassa, meidän PITI mennä kylpylään ja tänään aamulla meidän PITI kotiutua päivä Tukholmassa -risteilyltä. Sen sijaan olemme maanneet kotona ja katsoneet kymmeniä tunteja televisiota sekä herkutelleet luvattoman paljon. Niin ja käyneet viisi kertaa lääkärissä.

No keväinen Tukholma odottaa meitä kuukauden päässä, sisäleikkipuistoon ja sukulaisten luo voidaan ajella melkein millon vaan tervehdyttyämme ja kylpylässä polskiminen voidaan toteuttaa jonain tulevana viikonloppuna. Miniloman tarpeessa tässä taas ollaankin kasiviikon jäljiltä. Tokaluokkalainen oli tietysti aivan kypsä jo alkuviikosta, kun ollaan jumissa kotona eikä kukaan uskalla tulla meille. Hiihtämässä tai luistelemassa ollaan koitettu käydä sairastelujen välissä vuorotellen ja jokainen pääsi sentään vähintään kerran joko luistimien tai suksien päälle. Olishan se ollut tietysti suht mahtavaa päästä kerran loman aikana talviurheilemaan koko perheen voimin. Ette muuten usko kuinka eilen illalla koko talo melkein räjähti ilosta, kun ulkoa kuului tööt-tööt-tööt ja tuttu sininen Corolla kurvasi pihaamme. Mun maailman paras sisko ♥

Mitenkäs teidän lomaviikko on sujunut vai onko se vasta edessä? Toivon alkavaan viikkoonne kauniita talvisia pakkaspäiviä lomalla tai ilman.

Aurinkoista helmikuun loppua,
Heidi

Nyt on hallussa voimistelurenkaat!

Tytär ilmoitti tuossa ennen joulua, että me tarvitsemme puolapuut. Minua vähän nauratti, että minnekös semmoiset pitäisi saada mahtumaan, kun koko talosta ei löydy edes yhtä ehjää seinää - oviaukkoja kyllä senkin edestä. Lasten mentyä nukkumaan jäin miettimään, että jotakin tuolle tyttären kyltymättömälle voimistelutarpeelle pitäisi kyllä tehdä.

Niinpä otin yhteyttä Suomen Voimistelutuotteeseen ja saimme heiltä oviaukkoon kiinnitettävän leuanvetotangon sekä voimistelurenkaat. Olin pitänyt yllätyksen salassa lapsilta ja he ilahtuivat paketista silmin nähden - 5-vuotias jopa totesi tämän olleen maailman paras yllätys! He laittoivat isän heti kiinnityshommiin kun tämä tuli töistä kotiin. Kiinnittäminen sujui onneksi helposti ja nopeasti, niinpä killuminen saattoi alkaa. Illalla yritin epätoivoisesti etsiä käyttöohjeista miten saada 5-vuotias irrottamaan renkaista ja menemään omaan sänkyyn nukkumaan.

Ovenkarmeihin kiinnitettävä leuanvetotanko yhdessä voimistelurenkaiden kanssa on juuri passeli ratkaisu meidän kotiimme. Käytön jälkeen renkaat on helppo vetää sivuun eivätkä ne näin häiritse kulkua lastenhuoneeseen, mutta ovat kuitenkin aina helposti saatavilla kun voimistelutarve iskee.

Tuotteet ovat kotimaisia ja erityisen kiitollinen olen sekä renkaiden että tangon tyylikkäästä ulkonäöstä. Tanko on helppo nostaa pois paikoiltaan, jos meno yltyy joskus liian rajuksi tai jos lapset jäävät vaikka keskenään sisälle. Yllättävän hyvin he ovat kyllä kunnioittaneet neuvoa, että renkaita saa käyttää vain aikuisen valvonnassa. Ehkäpä joku pienen pieni itsesuojeluvaisto heillä on sittenkin olemassa, ehkä.

Itselläni sitä on varmaan vähän liikaakin, mutta voi veljet mikä fiilis ja riemuvoitto, kun uskalsin ensimmäisen kerran heittää voltin renkaissa! Renkaat ovat mainio liikuntaväline aikuisenkin käyttöön ja olen nyt tehnyt päätöksen, että on aika ottaa askel kohti yhtä leuanvetoa! Tai mielellään useampaa, mutta jos nyt ensialkuun pääsisi edes sen yhden. On meinaan hiukan turhauttavaa katsoa vierestä, kun koko muu perhe saa leuan vetämisen näyttämään niin älyttömän helpolta.

Treenaamisesta inan haastavan tekee se, että renkaat ovat koko ajan varattu ja viimeistään siinä kohtaa, kun tartun niihin jonossa on yksi tai useampi käsipari. Vaikka eihän siitä voi olla kuin mielissään, että myös lasten lihasvoima kasvaa huomaamatta leikin lomassa. Aikamoisia marakatteja meillä asuu täällä ja välillä ihan huimaa katsoa heidän temppujaan! Eikö niillä muka koskaan mene pää pyörälle?

Kaupallinen yhteistyö Suomen Voimistelutuote

Runebergin kääretorttu (gluteeniton!)

Runebergin torttuja olen tainnut tehdä viimeksi yläasteen kotsan tunnilla, joten oli kai jo aikakin leipoa kansallisrunoilijan kunniaksi. Kaupan punssiset Runebergin tortut eivät ole minun makuuni, enkä omista torttuvuokia (enkä myöskään raaskinut Arabian perintökahvikuppeja tähän hommaan käyttää, vaikka ovat kuulemma mainiot vuoat Runebergin tortuille), joten kääräisin tortun rullalle. Sain Confetista tuotetestaukseen Geometric koristelumuotin ja toteutin tortun koristelun sokerimassasta tehdyillä palapelin paloilla.

Runebergin kääretorttu

Pohja

4 munaa

1,5 dl sokeria (talous+fariini)

1 dl mantelijauhetta

½ dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

2 tl kanelia

Vaahdota munat ja sokerit.
Sekoita loput ainekset keskenään ja sekoita varovasti vaahdon joukkoon.
Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle.
Paista 225 asteessa noin 7 minuuttia.
Kumoa pohja sokeroidulle leivinpaperille, anna jäähtyä hetki ja irrota paistossa käytetty leivinpaperi.

Täyte

vadelmahilloa

1 prk kuohukermaa

1 prk maitorahkaa

2 tl vaniljasokeria

sokeria

Vaahdota kerma. Vatkaa rahka ja sokerit joukkoon.
Levitä jäähtyneen pohjan päälle vadelmahillo sekä kermavaahto.
Rullaa torttu leivinpaperia apuna käyttäen.

Herkullisia hetkiä viikonloppuunne,
Heidi

Laskiaispulladonitsit lakutäytteellä

Kohta on se toinen aika vuodesta, kun meillä leivotaan pullaa. Laskiainen, nam! Koska pakastimeen on jäänyt pussillinen korvapuusteja lokakuun korvapuustipäivästä, halusin nyt testata onnistuisiko pullan leipominen nopeammin ja vähemmällä vaivaamisella. Tein tavallisen pullataikinan, mutta käytin vähemmän jauhoja ja paistoin taikinan uudessa donitsivuoassa. Keittelin lakritsikinuskia tuomaan laskiaispulliin uutta twistiä, mutta yhtä hyvin pulladonitsit voi täyttää perinteisesti kermavaahdolla ja hillolla taikka mantelimassalla.

Pulladonitsit

2 dl maitoa

1 dl sokeria

½ tl suolaa

1 tl kardemummaa

1 muna

1 pss kuivahiivaa

5 dl jauhoja

50 g voita

Lämmitä maito 42 asteiseksi. Sekoita puuhaarukalla joukkoon sokeri, suola, kardemumma ja muna.
Lisää jauhot ja kuivahiiva sekä lopuksi sulatettu voi.
Jätä taikina liinan alle lakritsitoffeen keittämisen ajaksi.
Voitele donitsivuoka ja jaa taikina siihen. (Jos taikinaa jää vähän yli, paista se vaikka muffinssivuoissa.)
Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Lakritsikinuski

1,5 rkl fariinisokeria

1,5 rkl siirappia

ripaus suolaa

½ dl kuohukermaa

½ tl raakalakritsijauhetta

1 rkl voita

Laita kattilaan sokeri, siirappi, suola sekä kerma ja keitä miedolla lämmöllä koko ajan sekoitten kunnes sakenee (n. 8 min).
Sekoita joukkoon voi sekä lakritsijauhetta oman maun mukaan.

Lakritsikerma

1 prk kuohukermaa

1 pkt maustamatonta tuorejuustoa

1 rkl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 tl raakalakritsijauhetta

Vaahdota kerma ja vatkaa loput ainekset joukkoon. Lakritsijauhetta oman maun mukaan.

Meillä ei useinkaan tuoksu pulla, sillä en jaksa sitä vaivaamista, kohottamista, odottamista, pyörittämistä, kohottamista, odottamista. Vaikka pullan leipominen itsessään ei ole rakettitiedettä, niin aikaa siihen uppoo väistämättä, mikä taas on vastaan helppoa&nopeaa-keittiöideologiaani. Tuoretta lämmintä pullaa ja kylmää maitoa on lähes mahdoton vastustaa, mutta pakastimeen päätyessään pullat jäävät sinne pyörimään, kunnes maistuvat pakastimelta ja joutavat roskikseen. Tämän kehittelemäni pulladonitsi-reseptin ansiosta haluaisin uskoa, että tästedes olen pullantuoksuisempi äiti.

Joko te olette korkanneet laskiaispullakauden?

Sinisiä hetkiä keskiviikkoonne,
Heidi

ps. Jos kerran kellojakin siirretään, niin voitaisiinko samantien siirtää kuukausia? Vai koska muka viimeksi jouluaattona on ollut näin paljon lunta??

Pataleipää kahdessa tunnissa

Meillä on viikon sisällä leivottu jo kolme kertaa tätä nopeasti valmistuvaa pataleipää. Leipään saa vaihtelua lisäämällä taikinan joukkoon esimerkiksi porkkanaraastetta. Myös nahistuneet omenat, jotka olisivat muuten jääneet syömättä, sopivat leipään erinomaisesti. Hävikin torjuntaa parhaimmillaan!

Pataleipä

5 dl vettä

1 pss kuivahiivaa

1 rkl sokeria

1 dl kauraleseitä

2 dl kaurahiutaleita

8 dl vehnäjauhoja

1 rkl siirappia

2 tl suolaa

2 rkl öljyä

Sekoita hiiva ja sokeri 42 asteiseen veteen ja anna kuplia 10 min.
Sekoita mukaan loput ainekset ja anna taikinan kohota liinan alla noin 45 min.
Pane pata kylmään uuniin ja lämmitä uuni 200 asteiseksi.
Kaada taikina kuumaan pataan.
Paista leipää ensin 45 minuuttia, poista kansi ja paista vielä 15 minuuttia ilman kantta.

Vinkki! Sekoita pataleipätaikinaan 2 dl porkkana- tai omenaraastetta.

Pehmeä sisältä ja rapea päältä - ihmekös tuo, ettei leipä näe seuraavaa päivää viisihenkisessä perheessä. Taas olisi uuden leivän aika, sillä vanhasta leivästä on jäljellä enää muruset leikkuulaudalla. 5-vuotiaamme ylensi minut juuri ja sain leivän ansiosta parhaan leipurin tittelin!

Voita päälle ja voilà! Olen kyllä suunnitellut herkuttelevani pesto-mozzarellaleivällä, mutta pataleipä on aina ehtinyt loppua ennen kuin olen päässyt hifistelemään. Taikinan voi muuten aivan hyvin jättää kohoamaan vaikka ulkoilun ajaksi, joten taidankin tästä mennä leipasemaan taas yhden taikinan ennen kuin lähdemme luistelemaan.

Kaunista pakkaspäivää,
Heidi

Frozen-kakku & jääkoristeet

Lääkityksestä huolimatta meillä ei vaan kuume ota laskeakseen - nimittäin Frozen-kuume. Jouluaaton aattona juhlimme esikoisemme 8-vuotissynttäreitä, joihin hän toivoi Frozen-kakkua. Elsa-kakku tehtiin pari vuotta sitten kuumepiikin ollessa korkeimmillaan ja nyt vaihtelun vuoksi tarjolla oli Anna-kakkua. Pohjan tein Nigella Lawsonin Paholaisen suklaakakun reseptillä, joka löytyy blogin alkutaipaleelta arkistojen kätköistä. Tytär olikin näemmä toivonut tehtävän tuota suklaakakkua syntymäpäivilleen jo neljä vuotta sitten! Koitan pinnistellä, mutta en yhtään muista millainen kakku silloin tehtiin, eikä blogikaan osannut vastata tuohon kysymykseen. Ihan mielettömän herkkua ja suklaista paholaisen kakku kuitenkin on - senhän ymmärsi jo 4-vuotiaskin!

Pohja

50g kaakaojauhetta

100g muscovadosokeria

2,5 dl kiehunutta vettä

225g vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

½ tl ruokasoodaa

125g pehmeää voita

150g sokeria

2 tl vanilja-aromia

2 munaa

Liota kaakaojauhe ja muscovadosokeri kuumaan veteen.
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
Lisää vaahtoon ensin vanilja-aromi, sitten munat ja kuivat aineet vuorotellen.
Lisää neste viimeiseksi.
Kaada seos voideltuun ja leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan.
Paista 180 asteessa 30 min.

Täyte

1 pkt vaniljatuorejuustoa

1 prk vispikermaa

2 tl vaniljasokeria

(sinistä ja valkoista elintarvikeväriä)

Vaahdota kerma ja lisää joukkoon tuorejuusto sekä sokeri.
Säästä pieni määrä kakun kuorrutukseksi ja värjää se tipalla sinistä sekä valkoista elintarvikeväriä.

Jääkoristeet

68 g sokeria

34 g vettä

sinistä elintarvikeväriä

Kuumenna sokeria ja vettä kattilassa sekoittaen kunnes sokeri on liuennut.
Anna seoksen kiehua miedolla lämmöllä sekoittamatta useita minuutteja. (Itse keitin noin 13 minuuttia.) Seos on valmista, kun se alkaa hieman kellertää.
Sekoita joukkoon muutama tippa sinistä väriainetta ja kaada kuuma massa pellille leivinpaperin päälle ja levitä se teräslastalla nopeasti ohueksi levyksi.
Riko levy ja koristele kakku juuri ennen tarjoilua.

Joulun painaessa päälle halusin pitää synttärikakun tällä kertaa mahdollisimman yksinkertaisena ja nopeana toteuttaa. Olin unohtanut, että Paholaisen suklaakakku paistuu kuperaksi, minkä vuoksi leivoin häthätää vielä toisen kakun. Leikkasin hatut pois ja säästin ne toista käyttötarkoitusta varten (okei, toinen hattu hävisi parempiin suihin ennen pakastimeen asti ehtimistä). Pohja oli juuri niin täyteläisen suklainen kuin muistelinkin ja vastasi siis päivänsankarin toiveisiin. Viiriä varten etsiskelin kimallepaperia joulun ruuhkahuipun aikaan täpötäysistä marketeista, tuloksetta. Kotoa kaapista sattui löytymään hopeista teippiä, joka onneksi pelasti tilanteen ja synttärisankari sai haluamansa näköisen Anna-kakun.

Keskiviikkoterkuin,
Heidi

Uusi tuttavuus - Kvinoapihvit

Käytin eilen ensimmäistä kertaa kvinoaa. Pikaisen googlettelun jälkeen ryhdyin tuumasta toimeen ja kvinoapihvit valmistuivat nopeasti. En tiennyt miten kvinoa käyttäytyisi keitettäessä, joten keitin varovaisen 1,5 desin testierän. Keitettäessä kvinoa kolmin- ellei jopa nelinkertaistui eli sitä valmistui yli tarpeiden. Laitoin loput odottamaan jääkaappiin ja taion niistä tänään jotain päivälliseksi.

Kvinoapihvit

5 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

1 dl kvinoaa (3 dl keitettyä)

1 kananmuna

2 pientä porkkanaa

1 pieni sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 rkl kauraleseitä

suolaa, pippuria, chilijauhetta

öljyä paistamiseen

Huuhtele kvinoa huolellisesti.
Keitä kvinoaa kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä 15 min.
Raasta porkkana ja silppua sipulit pieneksi.
Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja anna vetäytyä hetki.
Painele taikinasta pihvejä leivinpaperin päälle.
Paista pihvit nopeasti rapeiksi runsaassa määrässä öljyä.

Mies teki pihveille kastikkeen turkkilaisesta jugurtista, jonka joukkoon murskasi pari valkosipulinkynttä ja laittoi ripauksen sokeria, mustapippuria sekä tilkan sitruunamehua. Lapsille yritin vähän kyseenalaisesti myydä nämä makaronipihveinä... Maistelivat, mutta hittiä näistä ei heidän keskuudessaan ainakaan kertaheitolla tullut. Omasta mielestäni ne olivat kyllä kokeilemisen arvoisia ja tehdään toistekin. Mainiota löytää uusia vaihtoehtoja nopeasti valmistuvien arkiruokien listalle!

Kivaa kasviskeskiviikkoa,
Heidi