Muistan niin elävästi, kuinka lapsuudessa minä ja pikkusiskoni ahtauduttiin traktorin hyttiin yhdessä isän ja ukin kanssa. Mielessäni näen lumen painosta notkuvat puiden oksat ja polviin asti ulottuvan hangen. Välttämättä emme edes nousseet siskon kanssa pois lämpimän traktorin kyydistä, mutta kuusen hakuun oli päästävä mukaan.
Viime jouluna meillä oli pitkästä aikaa aito kuusi - ja voi pojat siinä on joulun tuntua ihan eri tavalla kuin muovisessa kuusessa. Melkein kymmenen vuoden ajan meillä oli muovinen kuusi, mutta nyt asuessamme omakotitalossa en voisi kuvitellakaan pystyttäväni muovikuusta ruokasalin nurkkaan.
Eilen käytiin appiukon mailla valitsemassa meille kuusi. Ensi viikolla puemme sen jouluun, vaikka eihän tuo edes koristeita kaipaisi. On se niin komea! Kyllä meidän kaupunkilaisten kelpaa.
Viime joulun kuusesta ei ollut kunnon kuvaa ollenkaan, pelkkä kännykkäräpsy vain. Tai niinhän ne kaikki tämän postauksen kuvat ovat, kun joku jätti järkkärin kotiin. Nyt muistuikin mieleeni, että tuota paksua hopeanauhaa piti ostaa lisää!
Mukavaa maanantaita,
Heidi
Ihanat kuusikuvat! Ja muistot!
VastaaPoistaKiitos. Kummasti ne ajatukset kääntyvät lapsuuteen tähän aikaan vuodesta. :)
PoistaOho, onpa tuuhea ja kaunis kuusi. Ei tosiaan paljoa koristeita kaipaa :)
VastaaPoistaNiin on!! Yritän tänä vuonna pitää koristelun maltillisena. :)
Poista