Joskus viikonloppu suhahtaa ohi ennen kuin huomaakaan ja toisinaan kahden päivän aikana ehtii tehdä vaikka mitä. Maanantaina olo oli kuin miniloman jälkeen - viime viikonloppu oli erittäin onnistunut siis. Perjantai-illalla lapset menivät isovanhemmilleen hoitoon ja me pääsimme viettämään iltaa pitkästä aikaa aikuisten kesken. Kälyni oli loihtinut meille maittavan kolmen ruokalajin illallisen. Kiitos vaan viimeisestä ♥
Lauantaina muistelimme rakkaita ja kävimme sytyttämässä heidän haudoilleen kynttilät. Mieltäni lämmittää niin kovasti, kun lapset haluavat käydä aina enkelimaalla Enkeli-mammansa haudalla. He eivät koskaan ehtineet tavata, mutta kovasti koitan aina kertoa heille äidistä. ♥ Voi kuinka paljon antaisinkaan, että hän pääsisi edes kerran sylittelemään lastenlapsiaan.
Lauantai-iltana vietimme lasten kauan odottamaa halloweenia kälyni luona. Emme ilmeisesti kuitenkaan juhlistaneet sitä tarpeeksi, sillä 3v kysyi juuri milloin vietämme kotona halloweenia.
Eskarilainen meni jo päivällä auttamaan kummitätiään valmisteluissa.
Nämä hauskat lepakot olivat ihan älyttömän hyviä! Hankin jo ainekset suklaakuorrutettuja vaahtokarkkeja varten (jos vaikka yllättäisi jonkun sunnuntaiaamuna...shhh)
Illalla lapset vielä perinteisesti kaiversivat kurpitsan. Eskarilainen ihastui nähtyään Tainan tekemän huikean kurpitsalyhdyn ja teki oman versionsa Helinä-keijusta.
3v taiteili kurpitsalle tyypillisen hurrrrjan naaman.
Viikonlopun aikana ehdimme käydä ilahduttamassa myös omia ja miehen isovanhempia. Mikä onni ollakaan saman kylän lapsia; sukulaiset asuvat lähekkäin ja heidän luonaan on helppo silloin tällöin piipahtaa.
Mukavaa torstaita,
Heidi
Siis WAU noita lasten kurpitsalyhtyjä!!<3 Molemmat ovat NIIN hienoja! Taidat omata mekoisen rautaiset hermot, sillä välttämättä lasten kanssa puuhastelu ei aina ole sitä rentouttavinta puuhaa...vai johtuuko tämä ajatukseni mun töistä! Suutarin lapsella ei oo kenkiä, myönnän, enemmän tulee keksittyä kaikkea kivaa ja innostavaa kouluun, kuin omille lapsille. Mut oon mä todistetusti niiden kanssa esim. leiponut, kerran taidettiin askarrella joulukortikin koko perheen voimin.;D
VastaaPoistaLämmin rutistus ja osanotto, koska olet menettänyt äitisi ihan liian aikaisin!<3
No mustakin ne on ihan sairaan hienot! Näistä tekeleistä en voi ottaa kunniaa, lapset nimittäin puuhastelivat kummiensa kanssa. ;) Mut kyllä sitä välillä tulee kaikkeen hulluun ryhdyttyä lasten kanssa ja totuus pamahtaa pian päin naamaa. :D
PoistaKiitos Taina ♥ Menetyksestä on jo seitsemän vuotta, mutta ikävä ja suru kulkevat aina mukana. Joka päivä tapahtuu asioita, jotka haluaisin jakaa äidin kanssa.
Oi, miten mukavia tunnelmia ja kauniita kuvia! Ihanaa, että lapset kuulevat paljon Enkeli-mammastaan, vaikka eivät olekaan päässeet häntä koskaan tapaamaan! Halaus myös täältä, ikävä ja suru eivät varmaan ole kovin helppoja kanssakulkijoita. <3
VastaaPoistaKiitos Emonen kauniista sanoistasi. ♥ Välillä niiden kanssa on helpompi kulkea, mutta on myös hetkiä kun askel on raskas. Erityisesti joulun alla ajatukset ovat paljon pilven reunalla.
PoistaHienot kurpitsat saitte aikaan. Mukavaa yhdessäoloa on tuntunut olevan. <3 Olen hurjan pahoillani äidistäsi. Halaus. <3
VastaaPoistaJuhlat tuovat mukavaa vaihtelua arkeen. Onneksi on muistot ♥
PoistaTää on ihan hirveetä kuraa tää sun blogi!!
VastaaPoistaIhanaa, vihdoin rakentavaa palautetta! Tuskinpa tämä tästä mihinkään muuttuu, vaikka noinkin tyhjentävän analyysin sain. :D
PoistaHurjia halloween-mandariineja (?) :)
VastaaPoistaIkävä että olet joutunut luopumaan äidistäsi jo varhain. Ihanaa että kerrot hänestä lapsillesi - heille jää kuitenkin muistoja Enkeli-mammasta :)
Olivat tytöt kyllä keksineet kaikkia hurjia juttuja. :)
PoistaParhaani teen, että lapsille jäisi muistoja mammasta. ♥
Ihania nuo lyhdyt ja kuinka kaunis ajatus tuo enkelimaa <3
VastaaPoistaTuo kurpitsan kaivertaminen on kova juttu! :D 3v keksi itse enkelimaa-sanan ja minusta se on oikein osuva ja paljon lämpimämpi kuin alkuperäinen. ♥
PoistaNoista lepakkoherkuista voisi tehdä erilaisia versioita muihin juhliin. Esimerkiksi enkeleitä tai tonttuja :)
VastaaPoistaTotta! Melkein täytyy kokeilla. ;)
PoistaItsekin enkelimaalla tänään käyneenä, isänpäiväkynttilän viemässä ♥ Hautajaiset olivat vasta eilen..
VastaaPoistaOsanottoni sinulle äitisi menetyksestä ♥
Koen, että minunkin elämäni on niin kesken, että vielä ei kuuluisi omaa vanhempaansa menettää. Sitä ihmistä, joka aina varauksetta on onnellinen puolestasi ja kaikissa asioissa puolellasi :,(
Voi Miru ♥ Kiitos ♥ Teillä on ollut kovin raskas viikonloppu. Kyllä sitä välillä pysähtyy ihmettelemään, miten tuollaisesta menetyksestä on voinut selvitä. Oman vanhemman menetys on aina kova paikka. En usko koskaan lakkaavani kysymästä miksi äidin piti lähteä niin aikaisin. :'(
PoistaTuota oman elämän kesken olemista muistan miettineeni silloin ja joskus mietin yhä. Suru muuttaa vuosien myötä muotoaan, mutta aina se on läsnä.
Poista