Lunastettiin eilen miehen kanssa joululahjaksi saatu brunssilahjakortti ja koska lapsenvahdit eivät antaneet meille kotiintuloaikaa, kiertelimme muutamalla kirppiksellä vielä brunssin päätteeksi. Minähän en siis koskaan löydä kirpputoreilta mitään ostettavaa, joten voitte kuvitella kuinka innoissani olin tästä kuuden euron löydöstä! Saattaa olla, että autoon päästyämme kiljahdinkin muutaman kerran.
Ihailin kirppiksellä myös vanhoja tikkaita, mutta pidin niiden hintaa turhan kovana. Lähteissä mies vitsaili kustannuksellani ja näytti sellaisia tiedättekö, remontissa käytettäviä kokoontaittuvia tikkaita, että eikös vaan olisi komeat. Silloin tulin juosten takaisin ja muistan äännelleeni jotain, mikä tuskin oli mitään ymmärrettävää, että onko se, voiko se olla - ja kyllä! Tämä vanha tv-taso nojasi kokoontaitettuna tikkaita vasten. Hintalapun näkemisen jälkeen ei tarvinnut edes kahta kertaa miettiä lähteekö se meidän mukaan vai.
Laitoin kirppishai-ystävälleni tietysti kuvan löydöstäni ja hän ihmetteli, että mikä siinä oli uutta. Minulla nimittäin on jo toinen lähes samanlainen pöytä, mutta jos tällainen kuudella eurolla tulee vielä joskus vastaan niin lupaan, että sitten minulla on niitä kolme.
Taso päätyi nyt ainakin toistaiseksi sohvapöydäksi takkahuoneeseen. Nälkä kasvaa syödessä, joten aloin haaveilla uusista tapeteista ja ehkä jopa puolipaneelista tähän huoneeseen! Takkahuone onkin ainut, missä maalipensseli ei ole vielä kolmen vuoden takaisen muuttomme jälkeen heilunut. Kaksi kertaa joutuu kyllä miettimään ennen kuin siihen hommaan taas ryhtyy, sillä täällä on kangastapetit laitettu jollain ihmeaineella seinään kiinni, eikä ne meinaa irrota sitten millään.
Iloa uuteen viikkoon,
Heidi
