Arjessa ei oikeastaan ole sellaista päivää, ettei kahdeksan vuotta sitten poisnukkunut äitini olisi mielessäni, mutta näin juhlapyhien aikaan ajatukseni ovat vielä tavallistakin enemmän pilven päällä. Tänä äitienpäivänä kahden pilven päällä. Perjantaina lippu oli puolitangossa, tänään se nostettiin ylös asti. ♥

Äitienpäivä. Tänä vuonna se oli monella tapaa erilainen. Jottei elämä kävisi liian yksitoikkoiseksi, meille iski taas mahatauti, joten perinteiset äitienpäiväviikonlopun kyläilytkin vaihtuivat puhelinsoitoiksi.
Tänä vuonna en myöskään saanut aamiaista sänkyyn, vaan hipsimme hiljaa pois, jotta koko yön oksentanut reppana saisi nukkua mahdollimman pitkään. Hän kyllä herätessään komensi minut takaisin sänkyyn. Ja voi kuinka pyyteetöntä rakkautta tämä yön oksennuksia siivonnut äiti saikaan osakseen. Se on kyllä jotain ihan älytöntä millaisia tunteita laidasta laitaan omat lapset saavat aikaan! ♥
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalle ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
Eino Leino















