Syreenisokeri & kesän helpoin raparperipiirakka

Heippahei ja kaunista kesäkuun jatkoa! Syreenit ovat kukkineet jo pitkään ja jaksavat yhä vaan ilahduttaa hurmaavalla, lapsuuden kesiin kuljettavalla tuoksullaan. Syreenin kukathan ovat syötäviä, joten ne sopivat mainiosti vaikkapa kakkujen tai piiraiden koristeeksi. Testailin syreenisokerin valmistusta ja maustoin sillä kesän ensimmäisen raparperipiirakan.

Syreenisokeri

1 dl syreenin kukkia

2 dl sokeria

Revi kukat irti ja sekoita sokerin joukkoon. (Jos haluat, pese kukat siivilässä ja kuivata ne hyvin talouspaperin päällä.)
Kukkien pitää olla kuivia, jotta sokeri ei paakkuunnu eikä kukat homehdu.
Jos sokeri kuitenkin paakkuuntuu, sekoittele sitä välillä.
Sokeri on valmista käytettäväksi jo heti seuraavana päivänä.

Syreenisokerilla voi maustaa pannacotat, kesäiset boolit tai vaikkapa muurinpohjaletut. Oih, niitä kesän ensimmäisiä vielä odotellessa! Vaihdoimme viime vuonna raparperin kasvupaikkaa ja vihdoin, vihdoin, siitä saatiin yhden piirakan verran varsia.

Helppo raparperipiirakka

1 muna

1 dl (syreeni)sokeria

1 dl maitoa

1 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

40 g voita

Päälle

raparperia

kanelia

sokeria

200 astetta, noin 20 min

Vaahdota muna ja sokeri.

Lisää maito.

Sekoita joukkoon jauho-leivinjauheseos.

Sulata voi ja lisää se taikinan joukkoon.

Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan ja pilko päälle raparperit.

Ripottele lopuksi päälle kanelia ja sokeria.

Makeita hetkiä kesäänne,
Heidi

Uusia maisemia

Viikonloppuna tuntui vihdoin KESÄltä! Uusi maksimekko pääsi heti käyttöön ja sandaalitkin kaivettiin komerosta. I-ha-naa! Otimme ilon irti auringosta ja lämmöstä puuhailemalla kotipihalla sekä kiertelemällä kotikaupunkia.

Kävimme järvenrannalla jätskillä, grillasimme, katoimme lounaan sekä päivällisen ulos, paistoimme muurinpohjalettuja, laitoimme viljelylaatikot paikoilleen ja istutimme laatikot täyteen. Miten ihmeessä sitä selviää vuosi toisensa jälkeen talven pimeydestä ja kylmyydestä suht täysjärkisenä?!

Postauksen kuvat ovat viikonlopulta, läheisen järven rannalta sekä vanhan kirkon raunioilta - molemmat sellaisia paikkoja, joiden ohi ajetaan lähes päivittäin, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa pysähdyimme ihailemaan maisemia. Tuntuu ihan hölmöltä! Miten olemme onnistuneet näin kauan välttelemään noita hurmaavia paikkoja! No, toisaalta ihan miellyttävää huomata, että tämäkin pieni kaupunki onnistuu yhä kymmenen vuoden jälkeen yllättämään.

Vielä on kokematta lenkkipolku, joka kiertää kuulemma järven ympäri. Heti kun lenkkiseura löytyy, aion tämän haaveen toteuttaa! Huuda hep, jos haluat lähteä mukaan tutkimusretkelle. :)

Innokasta tiistaita,
Heidi

Mielenrauhaa merenrannassa

Tänään, kun kärsivällisyyteni on vedetty aivan äärimmilleen, on hyvä hetki tyhjentää kameran muistikortti ja katsella viime sunnuntain kuvasatoa. Kummasti mieli aina rauhoittuu katsellessa meri- tai järvimaisemaa. Nyt kun olen laskenut muutaman kerran kymmeneen, suljen tietokoneen ja toivon, että yksi Ryhmä Hau -jakso vaikutti poikiin samoin kuin nämä kuvat minuun.

Kivaa päivänjatkoa,
Heidi

Pyhäjärvellä

Pakkasimme aamulla eväät, potkukelkat, luistimet sekä pilkkitarvikkeet autoihin ja suuntasimme Pyhäjärven jäälle nauttimaan talvisesta sunnuntaista. Matkalla yritimme huhuilla sääennusteen lupaaman auringonpaisteen perään, mutta tasaisen siniharmaa maisema oli järveltä katsottuna oikeastaan todella kaunis.

Ahvenia ei saatu, mutta muuten meillä oli oikein onnistunut reissu. Retken päätteeksi paistoimme rannassa makkaraa.

Järvellä kävi kylmä tuuli, mutta melkein saatoin jo kuvitella kesän ja paljaat varpaat auringon lämmittämällä rantahiekalla. Nyt kuitenkin hytisen peiton alla ja mielessä on ajatus iltasaunasta.

Suloista sunnuntain jatkoa,
Heidi

Upeaa viikonloppua!

Taivas tervehti tänään syvän pinkkinä aamuista pyjamassa hiipivää valokuvailijaa. Kannatti herätä!

Olkoon viikonloppunne yhtä upea kuin tämä auringonnousu. ♥

Suolla samoilemassa

Karattiin eilen kahdestaan iltakävelylle Kurjenrahkan kansallispuistoon. Perimmäinen tarkoitukseni oli käydä kuvailemassa kaunista syksyistä luontoa, mutta kuvaamista enemmän tulinkin nauttineeksi seurasta. Toki kamera räpsyi ja siitä johtuen seuralainen viihdytti itseään puhelemalla ääneen kaikkia pöllöjä juttuja, joita ympäristö hänen mielikuvitukselleen tuotti. Julkinen rakkaudentunnustus ei ole varmaan suotavaa, mut jos mä vaan ihan pikkusen kuiskaan; voi että mä rakastan tota pölhöä (joka muuten toi just aamupalaleivän käteen, kun tän postauksen kirjoitus on kesken) ♥

Lenkin päätteeksi satuttiin vielä sopivasti auringonlaskun aikaan Savojärvelle. Täydellinen päätös suokuvaukselle.

Iltapalalla appiukko paistoi makkarat heidän tunnelmallisessa kodassaan, jossa mun valokuvauksesta innostunut 4v sai huikean kuvan palavasta lohikäärmeestä. Yöksi ajettiin kotiin ja nyt luvassa on pihan, auton ja autotallin siivous. Laatuaikaa kai sekin. ;)

Suloista sunnuntaita,
Heidi

Ah, toukokuu!

Iltakävelyllä puutarhassa, kuppi kuumaa kädessä, vain käki kukkuu jossain kaukana. Tuntuu, että tämä päivä ei pitänyt sisällään kuin kiukkua, inttämistä, huutoa, itkua ja raivoa vuoronperään. Lapset pääsivät viikon sairastelun jälkeen taas kerhoon ja eskariin, mutta rauhallisen aamupäivän jälkeen täällä on riittänyt taistelua iltaan asti. Nyt kun nuo rakkaat riiviöt nukkuvat tekisi mieli pitää hyvänä heitä kaikkia, mutta viisaampi varmaan jättää hellyydenosoitukset aamuun... Nukkuva lapsi on niin kaunis! ♥

Puutarhassa kuulin taas omat ajatukset ja mieli lepäsi. Luonto on ihan yhtäkkiä herännyt ja kaikkialla on niin ihanan vihreää! Enää en malttanut mieltäni vaan orvokkeja oli saatava, vaikka narsissit ovat vielä täydessä kukassa. Ja aivan pian päästään nauttimaan omenapuun kukkaloistosta - ah, toukokuu!

Telkkarikin muistutti juuri;

Elä kuin viimeistä kesäpäivää,
Heidi

Hyi, talvi!

Nyt on pakko sanoa, että minä en pidä talvesta! Säätiedotus tiesi juuri kertoa, että -30 astetta ympäri Suomen. Onneksi, onneksi meillä täällä rannikolla on vaan maltilliset 10-15 pakkasastetta. Kylmä on silti luissa ja ytimissä, eikä edes sauna auta kuin sen hetken kun istuu lauteilla.

Luonto on kyllä valtavan kaunis, se on pakko myöntää. Ja ulkoilun jälkeen kuuma keitto maistuu tavallistakin herkullisemmalta. Ja lasten riemu; luistelua, hiihtoa, pulkkaa, liukuria, jäälyhtyjä. Mutta ei, ne ei silti tee tästä vaatetusrumbasta yhtään siedettävämpää. Autoakin käy sääliksi. Ja ihoa.

Olafin kanssa kesää odotellessa!

Syyslomailta saaristossa

Ajeltiin eilen pikavisiitille Korppooseen. Viiden tunnin matkaamisen jälkeen (hups, käytiin matkan varrella Ikeassa) saavuimme perille mojovan haukotuksen kera. Autoilu on mukavaa, mutta hivenen puuduttavaa. Raikas saaristoilma piristi kuitenkin nopeasti, eikä veneillessä ollut enää tietoakaan matkaväsymyksestä. Lapset katselivat ihmeissään pinnan alla uiskentelevia meduusoja, minä puolestani mahtavia maisemia - auringon kultaamia kallioita ja lähes peilityyntä merta.

Kyllähän tuolla olisi voinut päivän jos toisenkin viettää, mutta matkasimme kuitenkin vielä illalla kotiin. Ensimmäinen meistä nukahti jo ennen ensimmäistä lauttaa, kaksi seuraavaa ennen toista lauttaa, minä sinnittelin hereillä melkein kotiin asti.

Loput syyslomasuunnitelmat ovat vielä tekemättä. Eskarilaisen loman alkaessa vasta keskiviikkona on meillä muilla aikaa käydä pihan kimppuun huomenna. Täältä voit käydä kurkkaamassa, mikä meidän väelle maistuu tuollaisen reippailun jälkeen.

Aurinkoa alkuviikkoosi,

Heidi

Suloinen syyskuu

Tässäpä on ollut syksy minun makuuni! Olen niin kesäihminen kuin olla ja voi, joten tällainen lämmin syksyn aloitus on ollut kyllä mieleeni. Minun lisäkseni myös puutarha tuntuu nauttivan leppoisista syyskeleistä - ruusut, joriinit, malvikit - kaikki täydessä kukassa. Katselin tuossa toissa vuotisia kuvia ja vastaava kukkaloisto oli silloin kuukautta aikaisemmassa.

Kasvihuoneessa kypsyvät vihdoin myös "aikaisen ja satoisan lajikkeen" tomaatit. Vannotin keväällä karaistessani taimia, että jos ne eivät anna satoa, laitan koko kasvihuoneen matalaksi ja tilalle pystytetään ulkosauna. No, nyt jäin ilman saunaa. Tai sitten sille pitää keksiä toinen paikka. ;)

Mukavaa maanantai-iltaa,
Heidi

Kyllä maalla on mukavaa!

Hyvää ruokaa, sukulointia, uimista ja saunomista, myöhäisiä iltalenkkejä, vastapoimittuja marjoja aamupuurossa, päiväunia. Tänään kaupunkiin kohti Rauman pitsiviikkoa ja Mustan Pitsin yötä.

Iloa loppuviikkoonne,
Heidi

Tennarit pesukoneeseen!

Kesä ja vesileikit - välillä vähän roiskuu! Etsiskelin tietoa, miten tennarit kannattaa pestä koneessa ja sen turvin heitin neidin tennarit 40 asteeseen ja annostelin vähäsen pesuainetta mukaan. Lopputulos oli sama kuin ennen pesua:

Hieroin märkiin tennareihin astianpesuainetta ja laitoin ne uudestaan koneeseen. Ei vieläkään mitään! Hieroin vähän lisää astianpesuainetta, annoin vaikuttaa yön yli ja aamulla ajattelin, että P****T ja laitoin tennarit 60 asteeseen, pyykinpesuainetta ja Vanishia päälle.

Puhdasta tuli!

Kohta se on taas täällä. Perjantai.

Kivaa viikonvaihdetta,
Heidi

Helmikuun eka ★ Sininen hetki

Herättiin tänään oikein ihanan talviseen helmikuuhun. Koko yön satanut lumi oli jäänyt kauniisti puiden oksille ja peittänyt kaiken harmauden alleen. Kaiken kauneuden kruunasi sininen hetki. Heitin takin niskaan ja juoksin kameran kanssa ulos. Tervetuloa helmikuu!

Aamupalan jälkeen lähdettiin koko perhe ulos lumitöihin. Omakotitaloa etsiessämme yksi kriteereistähän oli iso piha. No, nyt meillä on iso piha...ja valtavasti kolattavaa! Rakennettiin koko pihan lumista pulkkamäki, jejee!

Ennen kuin tartuin lumikolaan, minulla oli tärkeä juttu tehtävänä. Ja mahtoi naapurilla olla hauskaa, kun katseli touhuani aidan toisella puolen. Minä nimittäin vuoron perään hiivin ja juoksin fasaanikukon perässä, jotta saisin sen ikuistettua kameralle. :D En oikein onnistunut puuhassani, mutta sain vastauksen mieltä askarruttaneeseen kysymykseen. Osaavatko fasaanit lentää? -Oi kyllä, kyllä osaavat!

Tässä aiemmin viikolla oli myös pinkki hetki, mutta onnettoman lumimäärän vuoksi se ei ollut yhtä kaunis kuin tämän aamuinen. Pakko sitä silti oli oven raosta kuvailla - naapuri(eri kuin fasaanitarinassa) kyllä taisi luulla minun kuvailevan häntä. Vasta kun vedin ovea perässäni kiinni, huomasin hänen olevan pihalla ja katselevan touhujani. :D Ei oo helppoo asua tämmösen kahjon naapurissa!

Oikein hyvää helmikuun alkua,
Heidi

Mökkiviikonloppu

Vietimme viime viikonlopun mökillä. Viime kerrasta olikin jo liian pitkä aika - edellisen kerran mökkeilimme nimittäin hääyönämme, kuusi vuotta sitten! Mökillä syötiin, juotiin, uitiin, ongittiin, veneiltiin, paljuiltiin ja pelattiin erä mölkkyä, tietysti.

Uutta mökkikutsua odotellessa,
Heidi

Kesäilta rannalla

Asumme merenrantakaupungissa, mutta käytämme sitä aivan liian vähän hyödyksi. Tänään lapset pääsivät ensimmäistä kertaa tänä kesänä mereen pulikoimaan ja voi sitä riemua! :) Itse kastauduin vain polviin asti, huh mikä vesipeto olenkaan...

Helteistä keskiviikkoa,

Heidi

Talvi

"LUNTALUNTALUNTA" on meillä hihkuttu nyt kaksi päivää. :) Onhan se ihanaa, että lapset pääsevät vihdoin pulkkamäkeen ja testaamaan joulupukin tuomisia. Itse odottelen jotain ihan muuta kuin lumen tuloa. Nimittäin sitä omakotitaloa. Ja kolmatta hihkujaa, jonka on tarkoitus saapua toukokuussa <3

Talvista viikon alkua,
Heidi