Kurkun säilöntävinkki - kurkkusalaatti

Luonto ja puutarha tarjoavat meille juuri nyt parastaan - poimittavaa, kerättävää, purkitettavaa, pakastettavaa ja säilöttävää riittäisi vaikka kuinka! Sain alkukesästä naapurilta viisi kurkun taimea, joista on puskenut kasvihuoneessa jo monta kiloa kurkkua säilöttäväksi. Tämä lapsuuden ruokamuistoihin kuljettava kurkkusalaatti on joka syksyinen ruokapöydän lisäke niin hamppareille kuin jauhelihakastikkeellekin. Ja joka syksy sitä hämmästyy aina uudestaan miten hyvää se onkaan!

Kurkkusalaatti

2 kg kurkkua

½ kg sipulia

tilliä

Liemi

3 dl etikkaa

½ kg sokeria

Raasta kurkut ja sipulit. Silppua tilli joukkoon. Sekoita ja jaa seos purkkeihin.
Kuumenna etikka ja sokeri kiehuvaksi ja kaada kurkkujen päälle. Sulje kannet ja säilytä jääkaapissa.

Onko teillä luottosäilöntäreseptejä, joihin tulee palattua joka syksy?

Syksyistä sunnuntaita,
Heidi

Lempeän samettinen kasvissosekeitto

Pehmeä ja chilin hellästi potkaisema sosekeitto kuuluu meidän ehdottomiin syksyn lempiruokiin. Lapsetkin syövät mukisematta tätä kasvisruokaa, kun antaa käteen patongin palan, jolla voi kauhoa keittoa lautaselta. Tällä kertaa pilkoin keittoon yhden bataatin, muutaman oman ryytimaan porkkanan sekä perunan ja pari ukin kasvattamaa sipulia.

Kasvissosekeitto

1 bataatti

5 porkkanaa

5 perunaa

2 sipulia

1 kasvisliemikuutio

vettä

chilijauhetta

loraus kermaa

Laita vettä kattilaan niin, että pilkotut ainekset juuri ja juuri peittyvät. Lisää liemikuutio ja keitä noin 10-15 min kypsiksi.
Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää mausteita oman mielen mukaan.
Lisää pikkuisen kermaa ja kiehauta.
Tarjoile kirpeän syysulkoilun päätteeksi.

Tämä on jälleen kerran sitä peräänkuuluttamaani helposti ja nopeasti valmistettavaa ruokaa. Sulatan sosekeittoihin usein puolen pakettia sulatejuustoa, mutta yllätykseksemme tämä hivenen kevyempi versio oli ihan yhtä maukasta ja pehmeää! Salaisuuden täytyy olla tuo makea bataatti.

Kasvissosekeitto sopii värinsä puolesta loistavasti tähän luontoäidin keltaiseksi värjäämään lokakuuhun ja vietetäänhän nyt lihatonta lokakuuta, joten nappaahan tästä lounasidea vaikka tulevaksi viikonlopuksi!

Pirteää loppuviikkoa,

Heidi

Lokakuun fiiliksiä

Viime viikolla annoin periksi syksylle, istutin callunat ja kaivoin paksumpaa vaatetta esille. Pihaa ollaan laitettu pikkuhiljaa talviteloille ja tänään 4-vuotiaan kannustuksesta pestiin ikkunat. Meinasin laiskotella ja jättää sisäpuolen pesut jonnekin tulevaisuuteen, mutta eihän se sopinut apumiehelle laisinkaan. Urakan päätteeksi palkitsimme itsemme kuumalla kaakaolla!

Kasvihuoneen satokausi on pesua vaille valmis. Komeat määrät saatiin tänäkin vuonna tomaattia, reippaasti yli omien tarpeiden. Silti vähäsen haaveilen pihasaunasta kasvihuonerotiskon tilalla. Kateudesta vihreänä katselen muiden tyylikkäitä kasvareita. Tuosta meidän tönöstä ei saa kyllä kaunista tekemälläkään, vaikka pääasia pitäisi kai olla runsas sato eikä niinkään esteettisyys.

Viikonloppuna päästiin nauttimaan harvinaisesta herkusta; kaikki lapset viettivät koko viikonlopun isovanhempiensa luona. Perjantai-iltana kuunneltiin hyvää musiikkia Täyden kympin juhlassa ja lauantaina ajeltiin siskon luo Tampereelle. Vähäsen oli ristiriitaiset fiilikset, kun toisaalta olisi voinut istua kotona sohvalla hiljaisuutta kuuntelemassa, mutta toisaalta teki kuitenkin mieli viettää aikaa kerrankin aikuisten kesken - syödä ja keskustella ilman keskeytyksiä. Tiedostan tottakai, ettei mene enää kauaakaan kun jo ikävöin näitä pikkulapsivuosia, mutta nautin kyllä siitäkin huolimatta täysillä kahden vuorokauden mittaisesta hermolomasta.

Syksyistä loppuviikkoa,
Heidi

Suolla samoilemassa

Karattiin eilen kahdestaan iltakävelylle Kurjenrahkan kansallispuistoon. Perimmäinen tarkoitukseni oli käydä kuvailemassa kaunista syksyistä luontoa, mutta kuvaamista enemmän tulinkin nauttineeksi seurasta. Toki kamera räpsyi ja siitä johtuen seuralainen viihdytti itseään puhelemalla ääneen kaikkia pöllöjä juttuja, joita ympäristö hänen mielikuvitukselleen tuotti. Julkinen rakkaudentunnustus ei ole varmaan suotavaa, mut jos mä vaan ihan pikkusen kuiskaan; voi että mä rakastan tota pölhöä (joka muuten toi just aamupalaleivän käteen, kun tän postauksen kirjoitus on kesken) ♥

Lenkin päätteeksi satuttiin vielä sopivasti auringonlaskun aikaan Savojärvelle. Täydellinen päätös suokuvaukselle.

Iltapalalla appiukko paistoi makkarat heidän tunnelmallisessa kodassaan, jossa mun valokuvauksesta innostunut 4v sai huikean kuvan palavasta lohikäärmeestä. Yöksi ajettiin kotiin ja nyt luvassa on pihan, auton ja autotallin siivous. Laatuaikaa kai sekin. ;)

Suloista sunnuntaita,
Heidi

Onnea on...

Facebookin kautta saadut vuoden viimeiset luumut. Meinasi jäädä luumu-omenahillot keittelemättä tältä syksyltä, mutta onneksi somehuuteluihini vastattiin ja sain kuin sainkin vielä kunnon satsin luumuja. Onnea on oman pihan omenapuut, jotka tänä vuonna tuottivat satoa kovin niukasti, mutta kuitenkin riittävästi näihin puuhiin. Onnea on myös ystävä, joka lähtee keskellä viikkoa seurakseni Ikeaan ostamaan kärryllisen hillopurkkeja.

Onnellista sunnuntaita,
Heidi

Syksyinen asetelma

En tosiaan ole mikään asetelmien tekijä ja vaatii ihan hirveästi energiaa ja tavaroiden siirtelyä, että päästään edes tähän lopputulokseen. Elämäni ensimmäinen havukranssikin tuli väännettyä - se sentään valmistui helposti.

Kaunista loppuviikkoa,
Heidi

Harvinainen valoilmiö

Tänään oli pakko kesken kiireiden napata kuva: meidän keittiöön paistoi aurinko! Ei siis turhaan olla kaadettu seinää ja kuusta, kun kerran puolessatoista vuodessa keittiö suorastaan kylpee auringossa muutaman minuutin ajan. ;)

Valoa viikkoonne,
Heidi

Syyslomailta saaristossa

Ajeltiin eilen pikavisiitille Korppooseen. Viiden tunnin matkaamisen jälkeen (hups, käytiin matkan varrella Ikeassa) saavuimme perille mojovan haukotuksen kera. Autoilu on mukavaa, mutta hivenen puuduttavaa. Raikas saaristoilma piristi kuitenkin nopeasti, eikä veneillessä ollut enää tietoakaan matkaväsymyksestä. Lapset katselivat ihmeissään pinnan alla uiskentelevia meduusoja, minä puolestani mahtavia maisemia - auringon kultaamia kallioita ja lähes peilityyntä merta.

Kyllähän tuolla olisi voinut päivän jos toisenkin viettää, mutta matkasimme kuitenkin vielä illalla kotiin. Ensimmäinen meistä nukahti jo ennen ensimmäistä lauttaa, kaksi seuraavaa ennen toista lauttaa, minä sinnittelin hereillä melkein kotiin asti.

Loput syyslomasuunnitelmat ovat vielä tekemättä. Eskarilaisen loman alkaessa vasta keskiviikkona on meillä muilla aikaa käydä pihan kimppuun huomenna. Täältä voit käydä kurkkaamassa, mikä meidän väelle maistuu tuollaisen reippailun jälkeen.

Aurinkoa alkuviikkoosi,

Heidi

Suloinen syyskuu

Tässäpä on ollut syksy minun makuuni! Olen niin kesäihminen kuin olla ja voi, joten tällainen lämmin syksyn aloitus on ollut kyllä mieleeni. Minun lisäkseni myös puutarha tuntuu nauttivan leppoisista syyskeleistä - ruusut, joriinit, malvikit - kaikki täydessä kukassa. Katselin tuossa toissa vuotisia kuvia ja vastaava kukkaloisto oli silloin kuukautta aikaisemmassa.

Kasvihuoneessa kypsyvät vihdoin myös "aikaisen ja satoisan lajikkeen" tomaatit. Vannotin keväällä karaistessani taimia, että jos ne eivät anna satoa, laitan koko kasvihuoneen matalaksi ja tilalle pystytetään ulkosauna. No, nyt jäin ilman saunaa. Tai sitten sille pitää keksiä toinen paikka. ;)

Mukavaa maanantai-iltaa,
Heidi

Pergola pystyssä, hiphei!

Terassin rakensimme kahdestaan, mutta pergolan pystytykseen tarvitsimme apukäsiä. Isäni avustuksella saatiin pergola yhdessä illassa pystyyn ja nyt ollaan viikon päivät nautittu kättemme jäljestä.

Olin maalannut puutavaran valmiiksi, joten ne vain sahattiin halutun pituisiksi ja ruuvattiin kiinni toisiinsa sekä terassiin kulma- ja liitosrautojen avulla. Korkeutta koko komeudella on 2,5 metriä, jotta tarvittaessa alle mahtuu auringonvarjo. Ensi kesänä laitetaan varmaan palkit vielä tuonne päälle koristeeksi.

Sääennuste näyttää oikein lupaavalta terassieloa ajatellen. Sääli, että illat ovat niin viileitä ja kosteita, ettei tuolla voi enää istukella silloin kun talon pikkuihmiset ovat jo sikeässä unessa.

Tänä vuonna omenasato tuntuu jäävän kovin kehnoksi. Onneksi omena-kaurapaistos ei vaadi montaa omenaa. ;)

Tuolivanhus on aarre isovanhempieni vanhasta navetasta. Suunnittelin tuovani sen olohuoneeseen sohvapöydäksi, mutta antaa sen nyt toistaiseksi sisustaa upouutta terassiamme.

Iloista viikonloppua,
Heidi