Lasten kanssa reissussa | Selviytymispakkaus

Muistan joskus lukeneeni jostain pienten lasten isän kommentin, että lasten kanssa kaikki on mahdollista, kunhan suunnittelee hyvin etukäteen. Vähäsen huvitti. Minun mielipiteeni on nimittäin se, että etukäteen ei voi suunnitella mitään, koska mikään ei koskaanmilloinkaan kuitenkaan mene niinkuin on suunnitellut. Parasta on, että varautuu soveltamaan lennosta ja reissuun lähtiessä pakkaa mukaan sellaisia asioita, joilla pystyy minimoimaan vahingot. Me ei voida esimerkiksi lähteä ilman kuume-/särkylääkettä minnekään. Viime kesänä muutama tunti ennen linja-auton lähtemistä lentokentälle pienimmälle matkustajalle nousi korkea kuume ja perillä Saksassa oli isoveljen vuoro kuumeilla.

Meidän on muutaman viikon päästä tarkoitus tehdä lomamatka omalla autolla Ruotsin ja Tanskan läpi Saksaan. Olen tässä katsellut viime vuoden reissukuvia ja nostatellut matkakuumetta. Nyt on ihan ihmeellistä, kun ei tarvitse välittää lentokoneen painorajoista, vaikka toki autossakin on vain rajallinen määrä tilaa seitsemän hengen matkatavaroille.

Tärkein selviytymispakkauksen osa varattiin mukaan jo viime syksynä, kun kysyimme appivanhempieni halukkuutta lähteä meidän mukaan seikkailulle. Kahdestaan, ilman apukäsiä, emme varmaankaan olisi lähteneet meidän 3-, 5- ja 7-vuotiaiden kanssa tällaiselle reissulle. Meidän on tarkoitus mennä iltalaivalla Turusta Tukholmaan, poiketa 2,5 tunnin ajomatkan päässä satamasta asuvan ystäväni luo aamupalalle/aikaiselle lounaalle ja jatkaa matkaa yöksi Tanskan puolelle lähelle Legolandia. Seuraavana päivänä Legolandin jälkeen Saksan puolelle, jossa tarkoitus ajella ja nähdä Pohjois-Saksaa. Vinkkejä kivoista pienistä kaupungeista tai kylistä otetaan ilomielin vastaan!

Selviytymispakkaus

varakäsiä (isovanhemmat, tädit, sedät, enot, ...)
kuumemittari
kuumelääke (Pamol F 250 mg sopii kaikille kolmelle)
maitohappobakteeri
laastaria + puhdistusaine
aurinkorasva
aurinkolasit
2 potkulautaa kulkemiseen + kypärät
matkarattaat + vaunupussi
evästä autoon (banaaneja, myslipatukoita, pähkinöitä, pillimehuja)
oksennuspusseja
kosteuspyyhkeitä!
käsidesi
pyykinpesuaine
tekemistä automatkoille (kirjoja, vihkoja + vahaliidut, musiikkia, iPadille muutama elokuva, joita voi katsoa tarvittaessa offline-tilassa)

Tähän sitten lisäksi vaihtokengät, vaihtovaatteet, sadevaatteet, lakit, takit ynnä muut. Saksassa on vielä muutamat jutut, jotka pitää ottaa huomioon omalla autolla kulkiessa. Autossa pitää olla esim. ensiapulaukku, heijastinliivi ja ympäristötarra. Tuo tarra ei kai ole pakollinen, mutta ilman sitä ei ole asiaa merkatuille ympäristövyöhykkeille. Jos jollakulla tarkempaa tietoa tästä, niin olen kiitollinen lisäinfosta. Google kun ei ole antanut selvää vastausta tähän.

Nämä kuvat ovat viime vuoden kesältä, jolloin juhlimme appiukkoni pyöreitä pienessä alppikylässä, Ruhpoldingissa. Täältä voit käydä kurkkaamassa lisää kuvia ja tunnelmia sieltä ja Salzburgin ruusuisesta päiväreissusta löytyy oma postauksensa täältä. Tulee aina niin hyvä mieli, kun katselee noita kuvia. Toivottavasti lähestyvä Saksan roadtripimme on yhtä onnistunut kuin viime kesäinen lomamatkamme.

Bis bald Deutschland!

Päivä Salzburgissa

Lupailin viime viikolla tekeväni Salzburgin päiväreissusta ihan oman postauksen. Lähdimme siis tiistaina, toisena matkustuspäivänä aamupalan jälkeen Mozart-bussilla kohti Itävaltaa. Matka kesti muistaakseni lähemmäs 1,5 tuntia, mutta maisemia ihaillessa aika kului nopeasti. Kuvat kertovat tästäkin matkakohteesta taas enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa.

Perillä kiertelimme hohkaavan kuumassa vanhassa kaupungissa, joka oli täynnä toinen toistaan houkuttelevampia liikkeitä. Olisihan tuolla voinut kuluttaa euron jos toisenkin, mutta kuumuus ja matkaseura onneksi vaikeuttivat shoppailua ja putiikit kierrettiin lähinnä kaukaa. Valokuvaamisessakin on riittävästi haastetta, kun matkassa mukana on 2-, 4- ja 6-vuotiaat ja silmät pitäisi olla selässäkin.

Kiertelyn jälkeen lapset ja lapsenmieliset menivät Mirabell gardenin vieressä olevaan leikkipuistoon ja sillä aikaa me muut ihastelimme täydellistä ruusutarhaa muutaman muun turistin kanssa. Puisto hehkui punaisen eri sävyissä! Tällainen kukkaloisto kelpaisi tänne Ruusumäkeenkin.

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa. Lapset olivat tästä lukkomerestä ihmeissään. Vinkkinä, jos joku innostuu rakkauslukon ostamaan niin Salzburgissa matkamuistomyymälässä niistä pyydettiin 12€ ja kun tulimme takaisin Ruhpoldingiin hinta oli pudonnut kymmenellä eurolla.

Mäkkärissä käytiin vasta loman päätteeksi kentällä ennen paluulentoa, mutta Salzburgin kyltti oli ikuistettava. Harvoin sitä näkee noin persoonallista ämmää.

Vaikkakin joulu tuntui helteisessä kaupungissa vielä hyvin kaukaiselta, pitihän sitä sentään yhteen houkuttelevista putiikeista päästä hypistelemään ja minnekäs muualle joulufriikki suuntaisi kuin joulukauppaan vaikka sitten keskellä kirkasta kesää.

Vielä riittäisi kuvia reissultamme, kiinnostaakohan jotakuta vielä. :D Ajattelin, että voisin koota siihen oheen pienen selviytymispakkauksen lasten kanssa matkustamisesta.

Sain Tainalta luvan osallistua tällä postauksella kukkailotteluun, vaikka ihan kaikki kuvat eivät kukikaan. Tule sinäkin. :) Osallistua voit myös Instagramissa!

Lauantaiterkuin,
Heidi

Ruhpolding ♥ Paluu kesään

Lupailin ajat sitten kuvia meidän huikealta Saksan reissulta ja nyt kun vihdoin myönsin antaneeni periksi syksylle, on hyvä hetki palata muistelemaan mennyttä kesää. Juhlimme siis kesä-heinäkuun vaihteessa appiukon pyöreitä pienessä alppikylässä Saksan Ruhpoldingissa. Siellä oli juhlapuitteet enemmän kuin kohdillaan! Appivanhempani tekivät pari vuotta sitten matkan tuonne ja saimme heiltä silloin viestin, että he haluavat viedä meidätkin sinne. Ääh, mä alan heti itkeäpillittää, kun muistelen tuota matkaa - onnenkyyneleitä siis.

Matka oli pitkä, mutta perille päästyämme väsymyksestä ei ollut enää tietoakaan ja 12 tunnin matkaaminen määränpäähän oli kaiken sen matkustamisen arvoinen. Alppeja kohosi silmänkantamattomiin, talot olivat kutsuvan kodikkaita ja pihat toinen toistaan upeampia. Ihastuin erityisesti vasemmassa reunassa olevien ruusujen täydelliseen sävyyn.

Joka päivä kävelimme paljon. Hotellilta saimme lainaksi rattaat, joissa kaksi isompaa lasta lepuuttivat vuorotellen pieniä jalkojaan ja pienin matkustaja kulki mukana näppärästi rinkassa. Tai helppo mun on sanoa, kun en joutunut rinkkaa siellä helteessä kantamaan kertaakaan. Sää ei olisi voinut helliä meitä paremmin - lämpöä riitti koko viikoksi ja kahta sadekuuroa katselimme kahvilan ikkunoiden läpi. Yhtenä yönä oli kova ukonilma ja voi että sitä Alppien valoshowta oli upea katsella hotellin ikkunasta.

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme kylään, kävimme pitsalla ja painuimme aikasin pehkuihin. Toisena päivänä otimme aamiaisen jälkeen suunnan kohti Itävaltaa, josta ajattelin tehdä oman postauksen. Kuvia ja tunnelmia olisi vaikka kuinka, mutta johonkin se raja on kai vedettävä. Kokosimme kaikkien reissaajien kuvat yhteen ja teimme niistä kuvakirjan. Sillä tavalla kukaan ei jäänyt pelkästään kameran taakse ja kaikista matkaajista on tasapuolisesti kuvia. Loistoidea siis!

Itse Ruhpolding, ah voinko edes kehua tuota paikkaa tarpeeksi, oli suloinen ja rauhallinen vajaa 7000 asukkaan kunta. Iltaisin ravintoloiden terassit täyttyivät paikallisista, pääasiassa vähän varttuneemmasta väestä. Hyvin vähän näkyi muita lapsiperheitä liikenteessä ja olimmekin varmaan ulkopuolisen silmin aika erikoinen, ei niin hiljainen 11 hengen suomalainen seurue. Ravintoloista ei tuossa pikkukylässä ollut pulaa, joten onnistuimme aina löytämään ruokapaikan suht suurelle porukallemme.

Kolmantena päivänä heräsin tosi huonovointisena, enkä päässyt edes aamupalalle. Nuorimmalle pojallemme nousi lähtöä edeltävänä iltana korkea kuume, joka laski yhtä nopeasti kuin nousikin. Toisella pojistamme oli pikkuisen lämpöä toisena matkustuspäivänä eli Itävallan reissun aikana. Stressasin siis aika paljon lasten terveydentiloja, mikä varmaan sai omankin vointini heikkenemään. Söimme maitohappobakteereja ennen reissua sekä reissun aikana, mutta silti vatsatkin olivat vähän väliä löysällä. Ei annettu näiden häiritä viikon suunnitelmia, vaikka keskiviikkoaamuna olin aivan varma, etten jaksa lähteä muiden mukaan gondolihissillä Rauschbergin huipulle.

Onneksi lähdin! Oli kyllä yksi viikon kohokohdista. Ihan sanoinkuvailemattoman hienot maisemat ja upea kokemus kaikinpuolin. Gondolihississä kyllä hirvitti, enkä uskaltanut katsella alaspäin. Hissin ikkuna oli auki, mikä vielä lisäsi jännitystä. Puristin vaan rystyset valkoisina hissin kaidetta ja ylhäällä huomasin, että huups siinä olikin anopin sormi välissä. No hän ei onneksi pistänyt pahakseen ja sormikin taitaa olla vielä kunnossa.

HUI! Siitä lähtee riippuliitäjät matkaan. Suora pudotus, eikä kaiteita tai muita turvavälineitä liuskan edessä. Yritettiin pitää lapsista vähintään kaksin käsin kiinni. Valokuvaaminen oli muutenkin noissa korkeuksissa vähän hankalaa, koska käteni ja polveni tutisivat kamalasti. Saatiin kyllä makee perhekuva muistoksi tuolta, kun pyydettiin ohikulkijaa ikuistamaan meidät vuoren huipulla.

Päivä jatkui ja ylitin itseni toistamiseen saman päivän aikana, vaikka olo oli vielä vähän kehno. Siitä lisää toisella kertaa!

Schönes Wochenende,
Heidi

Syyslomailta saaristossa

Ajeltiin eilen pikavisiitille Korppooseen. Viiden tunnin matkaamisen jälkeen (hups, käytiin matkan varrella Ikeassa) saavuimme perille mojovan haukotuksen kera. Autoilu on mukavaa, mutta hivenen puuduttavaa. Raikas saaristoilma piristi kuitenkin nopeasti, eikä veneillessä ollut enää tietoakaan matkaväsymyksestä. Lapset katselivat ihmeissään pinnan alla uiskentelevia meduusoja, minä puolestani mahtavia maisemia - auringon kultaamia kallioita ja lähes peilityyntä merta.

Kyllähän tuolla olisi voinut päivän jos toisenkin viettää, mutta matkasimme kuitenkin vielä illalla kotiin. Ensimmäinen meistä nukahti jo ennen ensimmäistä lauttaa, kaksi seuraavaa ennen toista lauttaa, minä sinnittelin hereillä melkein kotiin asti.

Loput syyslomasuunnitelmat ovat vielä tekemättä. Eskarilaisen loman alkaessa vasta keskiviikkona on meillä muilla aikaa käydä pihan kimppuun huomenna. Täältä voit käydä kurkkaamassa, mikä meidän väelle maistuu tuollaisen reippailun jälkeen.

Aurinkoa alkuviikkoosi,

Heidi

Kesäreissu lasten kanssa Tukholmaan

Teimme alkuviikolla parin yön reissun Tukholmaan. Lähdimme tiistaina aamulaivalla Turusta, olimme yön ja keskiviikkopäivän Tukholmassa ja takaisin Turussa olimme torstaiaamuna.

Menomatkalle emme ottaneet ollenkaan hyttiä ja päivä vietettiinkin mitä suurimmilta osin konferenssitilaan tehdyssä lasten leikkipaikassa - ja siitähän lapset nautti.

Laiva keinui niin paljon, mutta se ei hidastanut kuin minun menoani.

Viisihenkisenä perheenä järkevin vaihtoehto ruokailulle oli laivan lounasbuffet, jossa lapsemme söivät ilmaiseksi. 1-vuotias kuopuksemme nautti täysin rinnoin buffetin antimista ja söi vuoronperään omalta, äidin ja isän lautaselta ja hoki vaan nammmmm.

Yövyimme Drottninggatanin eli "pääshoppailukadun" kupeessa ja lähdimme heti aamupalan jälkeen shoppailemaan. Huomasimme kuitenkin pian, että olemme tunnin liian aikasin liikenteessä, sillä kaupat aukeaisivat vasta kymmeneltä. Tämän olisi tietysti voinut tarkistaa illalla, kun kävelimme liikkeiden ohi hotellille.

Keskiviikko kierreltiin siis ympäri kaupunkia. Päivä kului pitkälti etsiskellessä joko ruokapaikkaa, sateensuojaa tai vessaa (jotka muuten maksoi 10 kruunua - jopa kauppakeskuksessa!).

Iltapäivällä sateen tauottua suuntasimme vanhaan kaupunkiin, joka oli hurmaava! Ihania pikkukujia ja tunnelmallisia kahviloita sekä kutsuvia pieniä putiikkeja. Olisi pitänyt viettää koko päivä täällä, eikä jäädä pääkadulle shoppailemaan!

Vaikka vanha kaupunki olikin upea, ei minulle jäänyt tarvetta päästä tänne uudelleen. Hintataso ja liikkeet eivät juuri eroa Suomen vastaavista, joten seuraavalla kerralla kun tekee mieli lähteä kaupunkilomalle suuntaamme taas Gdanskiin!

Eilen kotiuduttua päällimmäinen ajatus oli paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Ehkäpä fiilis olisi ollut toinen, jos matkan aikana auton tuulilasiin ei olisi ilmestynyt kahta 60€:n parkkisakkoa. Ja toki kelikin olisi voinut olla suotuisampi; parin tunnin taukoa lukuunottamatta koko keskiviikon satoi ja illalla lähtiessämme kävelemään kohti terminaalia vettä tuli niin paljon kuin vaan ikinä taivaasta mahtui. Kuivaa kohtaa vaatteista sai etsiä!

Mukavaa viikonloppua,
Heidi

Mökkiviikonloppu

Vietimme viime viikonlopun mökillä. Viime kerrasta olikin jo liian pitkä aika - edellisen kerran mökkeilimme nimittäin hääyönämme, kuusi vuotta sitten! Mökillä syötiin, juotiin, uitiin, ongittiin, veneiltiin, paljuiltiin ja pelattiin erä mölkkyä, tietysti.

Uutta mökkikutsua odotellessa,
Heidi

Juhlahumua Tampereella

Miehen kesälomat on tältä vuodelta jo vietetty, mutta on kiva "leikkiä lomaa" ja viettää arki-illat sekä viikonloput pieniä reissuja tehden, uiden, grillaten, erityisesti keleistä ja hetkestä nauttien. Vaikka kesällä tunteja tuntuu olevan vuorokaudessa paljon enemmän kuin talvella, pian on taas elokuu ja viimeinen kesäkuukausi aloittaa tutun juoksemisensa.

Me vietimme mukavan, mutta suht tukalan viikonlopun Tampereella. Seitsemän ihmistä ja kaksi yötä kuumassa kaksiossa; pakkohan sitä oli lähteä lauantaipäiväksi Ideaparkkiin vilvoittelemaan ja hääpäivää viettämään. ;) Kuudetta hääpäiväämme juhlistettiin romanttisesti koko perheen ja sukulaispariskunnan voimin ravintolapäivällisellä.

Tänään nimipäivä alkoi siskon paistamilla letuilla ja jatkui Pyynikin näkötornin kahvilan munkeilla. Äitienpäivänä istutetut ruusutkin olivat auenneet sopivasti nimppareiksi. :)


Mukavaa alkavaa viikkoa,
Heidi

Gdansk

Lomalla tehty vaikka mitä - paitsi kirjotettu blogia...

Lasten syntymän jälkeen ei ollakaan näin pitkää aikaa vietetty miehen kanssa ihan kahdestaan. Voin kertoa; tuli tarpeeseen! Kova ikävä pikkuisia oli jo ennen kuin lähdettiin ja jännitin hirveesti miten T reagoi, kun hän ei ymmärrä mitä tuleman pitää. Huoli osoittautui täysin turhaksi, sillä molemmat lapset olivat olleet ihan uskomattoman reippaita isovanhempien helmoissa. Alettiinkin heti suunnitella uutta reissua. :)

Todettakoon ensin, että ruoka oli hyvää ja halpaa. Ravintoloiden henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja kielitaitoista, muualla no ei niin ystävällistä eikä varsinkaan kielitaitoista. Kaupoissa joka ikisessä hilussa oli varashälytin ja vartijat seuras meitä silmä kovana. Saipahan E huvia odotellessa mua kynsilakkaostoksilta. :D

Olin ymmärtänyt, että Gdanskin vanhassa kaupungissa olisi pieniä erikoisliikkeitä siellä täällä, mutta omasta mielestä siellä oli vain meripihka- ja matkamuistokrääsän myyjää vuoron perään. Olin vähän pettynyt, mutta onneksi Mercure -hotelliltamme oli lyhyt matka kaikkialle mm. tien toisella puolella olevaan Madison -ostoskeskukseen. Vanhaan kaupunkiin sieltä käveli alle kymmenessä minuutissa, mikä oli aivan loistavaa, sillä en joutunut kertaakaan käyttämään ällöttäviä yleisiä vessoja! :D Lisäksi oli helppo käydä vaihtamassa vaatteita sään mukaan ja tyhjentämässä kädet ostoksista. Tällä kertaa kun ei ollut mukana vaunuja, jotka yleensä hoitaa tätä virkaa. Hotelli oli todella siisti ja henkilökunta uskomattoman kärsivällistä huonesotkumme kanssa (lennot oli varattu 30.6.-3.7. ja hotelli jostain syystä 1.7.-4.7.). Sinne majoitutaan seuraavalla kerrallakin.

Kaupunki herätti melko ristiriitaisia tuntemuksia, joita on vaikea selittää. Toisaalta Gdansk on erittäin kaunis kaupunki yksityiskohtineen ja nähtävyyksineen (jotka tälläkin reissulla katsottiin vain ulkoa), mutta toisaalta

myös todella ränsistynyt, varsinkin jos eksyy vanhan kaupungin ulkopuolelle niinkuin me etsiessämme telakka-aluetta, jota ei  kylläkään lopultakaan löydetty.

Näin tuoretta karkkia ei ollakaan ennen saatu!
Satuttiin paikalle juuri sopivasti ja nähtiin karkkien valmistus melkein alusta loppuun.

Mennään kyllä ehdottomasti uudestaan, kunhan jonkun aikataulu sopii lastenhoitoon. Kaupunki ei ehkä ole lapsiystävällisin, vaikka kyllä siellä lapsiperheitä siellä täällä näkyikin. Ensi kerralla ykköskohde on vanhasta kaupungista noin 5 kilometrin päässä sijaitseva ostoskeskus Baltic Gallery, johon ei tällä reissulla ehditty. Toki ostoskeskusten hinnat ovat lähellä Suomen hintoja, mutta aina voi kuitenkin tehdä löytöjä! Olen kyllä melko puolueellinen sanomaan kaupungista mitään, sillä olisi ollut ihan sama millaisessa läävässä oltaisiin oltu - kunhan saatiin hetki vain olla ja joku muu juoksi lasten perässä.