Hävikkiherkku - Mehua mansikan kannoista

Heippahei pitkästä aikaa! En olekaan aikoihin teille kirjoitellut, mutta nyt tuli vastaan sellainen herkku, josta haluan teillekin vinkata. Luulin jo myöhästyneeni mansikkasadosta, mutta eilen töistä kotiutuessaan mies kiikutti laatikollisen makeita mansikoita perattavaksi ja nyt on mansikat viipaloitu pakastimeen talven varalle. Viikonloppun grillipileissä maisteltiin anopin tekemää mansikkamehua mansikan kannoista ja päätin itsekin kokeilla valmistaa tuota herkullista hävikkiherkkua. Mehun valmistukseen on monia tapoja ja sokerin määrää voi vaihdella oman maun mukaan. Itse käytin yhtä desiä perkeitä kohden yhden ruokalusikallisen sokeria ja sillä määrällä tuli jo sopivan makeaa mehua. Vettä kannattaa laittaa niin, että kannat juuri ja juuri peittyvät.

Mansikkamehu mansikan kannoista

5 dl perkeitä

5 rkl sokeria

7,5 dl vettä

(reilu loraus sitruunamehua)

Laita perkeet kattilan pohjalle ja mittaa sokeri päälle.
Halutessasi voit laittaa joukkoon sitruunamehua tai sitruunahappoa.
Kiehauta vesi ja kaada perkeiden päälle niin, että ne peittyvät.
Peitä kannella ja jätä tekeytymään huoneenlämpöön yön yli.
Siivilöi, pullota ja jäähdytä.

Makoisia hetkiä,
Heidi

Hamam-pyyhe - riippuvuutta ensikosketuksella

Yhteistyö: Pyyhekauppa Lina

Tämän kesän ehdottomiin suosikkeihini ovat kuuluneet nämä Pyyhekauppa Linan superihanat hamam-pyyhkeet. Ne ihastuttavat niin kauneudellaan kuin mukavuudellaankin. Olin kuullut hamam-pyyhkeistä pelkää hyvää ja ymmärsin välittömästi ne kaikki kauniit sanat, kun ensimmäisen kerran itse kääriydyin pyyhkeeseen suihkun jälkeen. Pyyhkeet kuivuvat nopeasti ja ne ovatkin olleet kovassa käytössä kuivatellessa uima-altaallamme. Nopean kuivumisen ansiosta pyyhkeet ovat myös mainioita reissukavereita. Ne vievät vain vähän tilaa kassissa tai kaapissa. Ja hei vinkvink, hamam-pyyhe sopii erinomaisesti myös trendikkääseen Curly Girl metodiin keveytensä ja pehmeytensä ansiosta.



Pyyhekauppa Linan omistaja Anne Caglayan toinen kotimaa on Turkki, jossa pyyhkeet valmistetaan pienissä perheyrityksissä. Anne tuntee valmistajat henkilökohtaisesti ja käy useamman kerran vuodessa heidän luonaan. Hamam-pyyhkeet ovat 100% puuvillaa. Kauneutensa ja keveytensä ansiosta niitä voi käyttää vaikka huivina tai peittona - vain mielikuvitus on rajana. Herkulliset karkkivärit takaavat, että jokainen löytää mieleisensä pyyhkeen. Olenkin tässä jo suunnitellut road tripiä Tampereen suunnalle, sillä haaveissa olisi nyt koko perheelle omat hamam-pyyhkeet. Linan myymälä löytyy keskustasta osoitteesta Aleksanterinkatu 28.

Pienenä varoituksena; pyyhkeet aiheuttavat vakavaa riippuvuutta. Oi jos vain voisin, kulkisin koko ajan kylpytakki päällä...

Rentouttavia kesäpäiviä,
Heidi

*tuotteet saatu

Menneen kesän kuvia

Heipparallaa, täällä ollaan - toivottavasti sielläkin! Tuli tällainen suunnittelematon, pitkähkö kesäloma tänne blogin puolelle. Kesä vaan oli aivan liian kaunis, lämmin ja arvokas kulutettavaksi tietokoneella istumiseen. Palataanhan tuohon unohtumattomaan kesään vielä hetkiseksi...

♥Niinkuin varmasti lähes jokainen - me uimme ja herkuttelimme PALJON. En muista milloin viimeksi olisin oikein oikeasti uinut järvessä nauttien siitä. Vedet olivat niin lämpöisiä, että kävimme parhaimmillaan neljä kertaa viikossa uimarannalla. Uimisen lisäksi kävimme kalastamassa ja löysimmekin vihjeiden perusteella mainion ahvenpaikan. Vonkaleista keitimme uusien perunoiden kera varsin herkullisen ahvenkeiton.

♥Kesällä vietimme kummitytön kastejuhlaa, johon sain kunnian leipoa kakun. Kesän aikana lapset ovat tutustuneet ensimmäiseen serkkuunsa.

♥Kesäkuun lopussa tanssittiin ystäväni häitä. Olemme olleet lukioajoista asti parhaita ystäviä ja hän onkin ollut aikoinaan minun kaasoni ja nyt oli minun vuoroni olla hänen kaasonsa. Luonnollisesti siis myöskin polttarit kuuluivat kesän ohjelmaan ja polttarithan ei ole tietenkään mitään ilman mansikkamargaritoja! Blenderi aiheutti ikävän takaiskun eikä pihahtanutkaan, joten survottiin margarita-ainekset haarukalla ja morsian sai kuin saikin juomansa (tosin hieman vahvana ilman jäitä). Häissä sitten päätimme ottaa uusinnan, mutta kuinkas kävikään! Jälleen (eri) blenderi petti meidät, kuten kuvasta näkyy. No onneksi tarjoilut eivät olleet margaritojen varassa ja juhlat olivat kosteat sekä muutenkin kaikin puolin onnistuneet.

♥Vietimme 10-vuotishääpäiväämme. Teimme pyöreiden kunniaksi pienen roadtripin, jonka pääkohteena oli Porvoo. Olin jo pitkään halunnut käydä siellä ja nyt siihen tarjoutui oiva tilaisuus. Häämatkalta toivoin turkoosia vettä sekä palmuja. Turkoosi vesi löytyi Kiikunlähteeltä ja (muoviset) palmut kotikaupungistamme. Syyslomalla meitä odottaa vielä pieni ulkomaanmatka.

♥Loppukesästä pikkuveli meni naimisiin. "Missä on se pieni poika, joka äitiään halas lähtiessään koulumatkaansa taivaltamaan" Häät olivat kertakaikkisen koskettavat ja jäätiin jo odottelemaan seuraavaa häävalssia poikani napattua kummisedän heittämän sukkanauhan. Häitä edelsi superkivat polttarit Tampereella. (Taisin näissäkin polttareissa kerätä lähes yhtä paljon katseita Tampereen kaduilla kuin kymmenen vuotta sitten omissa polttareissani.)

♥Kaiken kesäisen juhlinnan lomassa ehdimme tehdä pieniä matkoja ja kävimme muun muassa päiväreissulla Helsingissä. Kauhisteltuamme Särkänniemen rannekeiden hintoja hurautimme Korkeasaareen sekä Linnanmäelle ja vietimme mainion päivän syömisineen ynnä muine kuluineen samalla rahalla kuin olisimme vasta astuneet Särkkiksen alueelle. Lapsille oli pieni elämys, kun he pääsivät matkustamaan sekä raitiovaunun että metron kyydissä.

♥Sadonkorjuu kuului oleellisena osana kesäämme. Se on niin mahtava tunne, kun omin pikkukätösin pienen pienestä siemenestä  kylvetty tomaatti on valmis poimittavaksi ja syötäväksi. Sato jäi muulta osin kovin kovin pieneksi, mutta sehän on helppo laittaa vähäsateisen ja kuuman kesän piikkiin vai mitä!

Viime kesä jääneekin monien mieleen mahtavan helteisenä, joillekin jopa tukalan kuumana. Itse nautin kuumuudesta ihan täysillä ja kaipaan tuota lämpöä jo nyt. Syksy toi tullessaan meille aivan uudenlaisen arjen, kun minä menin töihin kahdeksan kotona vietetyn vuoden jälkeen ja pojat aloittivat päiväkodissa. Kaiken kaikkiaan uusi arki on alkanut suht kivuttomasti, mutta tottakai joukkoon mahtuu niitä kankeampia aamuja ja päiviä. Varsinkin perjantaita osaa arvostaa ihan uudella tavalla nyt!

Toivotan oikein superkauniita ja aurinkoisia syyspäiviä kaikille teille,
Heidi

Ruusumäen pionit

Pioni ei paljon sanoja kaipaa. Katsokaa nyt tuota! Kahtena peräkkäisenä vuonna siirretty ja noin upean erikoinen!

Pioni ei kuulemma siirtämisestä tykkää, mutta tämäpäs kasvattikin yhteensä kolme nuppua. Ihmetys oli yhä suurempi, kun se avasi kukintonsa täyteen loistoon. Kaksi täysin eri väristä ja eri mallista kukkaa samassa puskassa. Jännityksellä odotan viimeisen nupun aukeamista! Kaksi muuta siirrettyä puskaa eivät valitettavasti ole yhtä elämän iloisina tällä hetkellä, mutta jospa ensi kesä piristäisi heitäkin.

Toinen näistä melkein minun mittaisista valkoisista pionipuskista siirrettiin näkyvämmälle paikalle, mutta se otti siirrosta oikein kunnolla nokkiinsa, eikä ole kasvanut edes polvenkorkuiseksi parina viime kesänä saatika tehnyt nuppuja. Luotan silti, että se joskus vielä ilahduttaa meitä noilla jalkapallon kokoisilla, huumaavasti tuoksuvilla kukinnoillaan. Sillä välin minun on ehkä pakko hankkia hennon vaaleanpunainen pioni, sillä sellainen pihaltamme vielä puuttuu.

Kaksi viikkoa sitten ensimmäisinä kukkimaan alkaneet pionit alkavat olla kukkineita, mutta kasvihuoneen vieressä, turvassa siirroilta ollut pioni on vasta aloittelemaisillaan ilotteluaan. Ihanaa kun pioniaika vain jatkuu ja jatkuu!

Miten te olette onnistuneet pionien siirrossa?

Pionin tuoksuista tiistaita,
Heidi

Pannacottaa kesäyössä

Mieliteko. Sellaiseksi tätäkin kai voisi kuvailla. Miehen sisko hemmotteli meitä viikonloppuna ihan täydellisellä lime-mansikkapannacotalla ja eilen oli ihan pakkopakko saada tuota herkkua lisää. En olekaan ennen pannacottaa maistanut ja se vei kyllä välittömästi jalat alta. Limemarinoidut mansikat olivat täyskymppi kermaisen ja makean herkun lisukkeeksi.

Ei muuta kuin mies kauppaan kermaa ostamaan! Mansikoita ei enää eilen illalla kahdeksan aikaan löytynyt lähikaupasta, joten ajattelin kokeilla miten limemarinoidut kiivit toimisivat. Ja voi veljet - kyllä ne toimivat! Hyytelösokerin puutteessa päädyin tekemään pannacotan liivatteella, mutta ehdottomasti pitää muistaa ostaa tuota hyytelösokeria niin valmistuksessa pääsee astetta helpommalla. Vaikka ihan turhaan olen pannacotan valmistusta vältellyt - helppoa ja nopeaa se on joka tapauksessa!

Pannacotta

1 liivatelehti

2 dl kuohukermaa

½ dl sokeria

puolikas vaniljatanko

Laita liivatelehti kylmään veteen. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kattilaan. Lisää tanko, sokeri ja kerma. Kuumenna kiehuvaksi, sekoittele ja anna porista 1 min. Ota kattila liedeltä ja sekoita liivate joukkoon. Poista vaniljatanko ja kaada seos tarjoiluastioihin. Anna hyytyä jääkaapissa väh. 2 h.

Limemarinoidut kiivit

2 kiiviä

yhden limen kuori

puolikkaan limen mehu

1 rkl sokeria

Sekoita ja anna hetki tekeytyä. Lusikoi hyytyneiden pannacottien päälle.

Nautiskele annos pienessä pionien tuoksuisessa kesäyön sateessa odotellessa saunan lämpiämistä.

Kesäisiä makuja viikkoonne,
Heidi

Raparperijuoma

Ei vieläkään helle, mutta tänään sentään tarkenee kesämekossa. Keittelin eilen illalla raparpereista kesäjuomaa, joka viilentää sopivasti auringon kuumottaessa pilvettömältä taivaalta.

Juomaan tuli 350 g raparperia, 1 lime, 1 l vettä, vajaa 2 dl sokeria. Pilkotut raparperit, siivutettu lime, vesi ja sokeri laitetaan kattilaan ja keitellään miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen annetaan jäähtyä. Seos siivilöidään ja pullotetaan tai käytetään esimerkiksi raikkaan boolin pohjana. Itse lisäsin juomaan noin litran Spritea.

Cheers,
Heidi

DIY pihapeli

Kaadoimme pari vuotta sitten tontiltamme neljä valtavaa kuusta ja meillä on edelleen useammaksi vuodeksi saunapuut omasta takaa. Muutaman pöllin halusin säästää ja tuolla ne ovat talon päädyssä odottaneet siitä asti parempaa käyttötarkoitusta. Pari pölliä olen hionut istuimiksi ja eilen mieleeni juolahti tämä Ristinolla-pölli. 

Samantien tuumasta toimeen! Reippaana tyttönä aloin sahaamaan yhdestä saunapuusta kiekkoja, mutta äkkiä mieleeni tulivat ikävät flashbackit ala-asteen puutyötunneilta, kun sitä sahaa ja sahaa ja sahaa, mutta se samperin saha ei vaan uppoa siihen himskatin puuhun! Aviomies riensi onneksi apuun ja lapset innostuivat hiomaan hiekkapaperilla kiekot sileiksi, joten loppujen lopuksi minulle jäi vain tuo miellyttävin osuus eli maalaus.

Tästä tuli aika hauska ja mikä parasta, kestävä ulkopeli. Olen niin kyllästynyt siihen muovikrääsäsälään, joka ei kestä ehjänä edes kaupasta kotiin asti. Ja voihan toki tuohon käyttää alustaksi jotain vähän vähemmän järeää kuin tuota valtavaa kuusen runkoa tai piirtää ääriviivat vaikka maahan. Kiekot nyt syntyvät lähes mistä vaan, kunhan käyttää ulkokäyttöön tarkotettua maalia.

Lapset tykästyivät tähän heti! Kierrokset menevät nopeasti ja vuoro vaihtuu lennosta, eikä näin ollen omaa vuoroa joudu odottamaan tuskastuttavan kauan; siispä 3-vuotiaankin hermot riittävät tähän peliin. ;)

Aurinkoisia pihapelipäiviä toivotellen,

Heidi

Alla omenapuun

Terveisiä Saksasta, Ruotsista ja Tanskasta! Kotiuduimme sunnuntaina juuri sopivasti, jotta ehdimme nähdä ja kuvata omenapuiden kukkaloiston - eilen ja tänään sade on piiskannut puita ja kukkaset ovat pudonneet maahan valkoiseksi matoksi.

Pihassamme on neljä vanhaa omenapuuta, joista yksi ei taaskaan kukkinut juuri lainkaan. Käynyt mielessä, että pitäisikö tuo ontto puuvanhus kaataa, mutta toisaalta mieli ei anna periksi rikkoa tuota somaa neljän puun ryhmää, jotka muodostavat ikään kuin katoksen nurmikon ylle.

Ajeltuamme satojen täydellisten pihojen ohi Saksassa mieli halajaa kovasti puutarhahommiin. Sunnuntaina vietin tovin jos toisenkin rikkaruohojen parissa... Huomiseksi sääennuste lupaa kaunista säätä, joten pitänee tästä lähteä puutarhaostoksille.

Kaunista viikon jatketta,
Heidi

Kesäkuun kolmas

Päivä täynnä tärkeitä muistoja ja koko kesä edessä.

Omalla esikoistyttärelläni peruskoulun ensimmäinen luokka on nyt kasvukipuineen takana ja voi miten onnellinen olenkaan kuluneesta lukuvuodesta. Pientä vääntöä käytiin pisin vuotta vajaa kilometrin pituisen koulumatkan kulkemisesta, mutta muuten innostus koulunkäyntiä kohtaan säilyi korkealla alusta ihan loppuun saakka. Pian koulun alun jälkeen hän sai tokaluokkalaisesta kaimasta uuden ystävän, jonka kanssa koulumatkatkin ovat sujuneet leikiten niinä päivinä, kun koulupäivien pituus on osunut yksiin.

Olen iloisen ylpeänä ja kateellisen haikeana seurannut noiden parhaiden ystävysten loman aloitusta. Ihan muistuu oma lapsuus ja ala-asteaika mieleen. Pieni pisto sydämessä kyllä on, kun tytöt jatkanevat syksyllä eri kouluissa, mutta toivottavasti tuo ystävyys säilyy läpi elämän. ♥

Onnellista, rakkaudentäyteistä ja muistorikasta lomaa kaikille,
Heidi

Uusia maisemia

Viikonloppuna tuntui vihdoin KESÄltä! Uusi maksimekko pääsi heti käyttöön ja sandaalitkin kaivettiin komerosta. I-ha-naa! Otimme ilon irti auringosta ja lämmöstä puuhailemalla kotipihalla sekä kiertelemällä kotikaupunkia.

Kävimme järvenrannalla jätskillä, grillasimme, katoimme lounaan sekä päivällisen ulos, paistoimme muurinpohjalettuja, laitoimme viljelylaatikot paikoilleen ja istutimme laatikot täyteen. Miten ihmeessä sitä selviää vuosi toisensa jälkeen talven pimeydestä ja kylmyydestä suht täysjärkisenä?!

Postauksen kuvat ovat viikonlopulta, läheisen järven rannalta sekä vanhan kirkon raunioilta - molemmat sellaisia paikkoja, joiden ohi ajetaan lähes päivittäin, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa pysähdyimme ihailemaan maisemia. Tuntuu ihan hölmöltä! Miten olemme onnistuneet näin kauan välttelemään noita hurmaavia paikkoja! No, toisaalta ihan miellyttävää huomata, että tämäkin pieni kaupunki onnistuu yhä kymmenen vuoden jälkeen yllättämään.

Vielä on kokematta lenkkipolku, joka kiertää kuulemma järven ympäri. Heti kun lenkkiseura löytyy, aion tämän haaveen toteuttaa! Huuda hep, jos haluat lähteä mukaan tutkimusretkelle. :)

Innokasta tiistaita,
Heidi

Minun minttu

Mansikkatilan mailla kukkailotellaan taas, kuten joka viikonloppu. Oletko jo käynyt osallistumassa? Linkitys on auki aina perjantaista sunnuntai-iltaan. Mietin pitkään osallistunko ilotteluun tällä mintturuukulla vai täydessä kukkaloistossa olevalla rakkaalta ystävältä saadulla hortensialla. Kasteluväli venähti hortensialla vähän liian pitkäksi ja eilen kukka oli pitkin pituuttaan, joten tällä viikolla minttukuvia ja jospa sitten ensi viikolla komiasti kukkivasta hortensiasta. Näyttää ainakin, ettei se ottanut nokkiinsa unohduksestani ja piristyi heti kun sai vettä.

Mintullekin meinasi käydä vähän köpelösti niinkuin aina kaikille yrteille meillä sisällä. Mikä siinä on, ettei niitä saa millään säilymään sisällä viikkoa pidempää?! Olisi mainiota, jos keittiössä olisi oikein kunnon yrttitarha, mutta ainoastaan ulkona saan ne menestymään. Tämän istutin tekemääni betoniruukkuun ja ai että mä tykkään tosta rouhean harmaan ruukuun ja vihreän pienilehtisen mintun liitosta.

Kotilaiturin Kati oli keksinyt kivasti käyttää minttua leikkokukkana. Tästä omasta ei ihan vielä maljakkoon asti riitä, mutta sitä pitää ehdottomasti testata vaikka marketin mintulla. Kuulemma kasvattaa vielä juuret lilluessaan vedessä, joten siitä saa sitten uusia pistokkaita. Mahtava minttu!

Suloista sunnuntain jatkoa,
Heidi

Iltakävelyllä aurinkoisessa Naantalissa

Me tykätään ajella. Aina kun vaan mahdollista valitsemme mahdollisimman pienen tien, ihastelemme maisemia kaikessa rauhassa ja välttelemme pikateitä, missä kaikilla on aina valtava kiire. Meidän kaikki kolme lasta ovat vastasyntyneestä asti viihtyneet auton kyydissä, mikä tietysti mahdollistaa tämän maakuntamatkailun.

Viime sunnuntaina lähdimme ex tempore sunnuntaiajellulle kohti Naantalia. Matkalla huomasin Instasta, että edellisestä Naantali-roadtripistämme oli vierähtänyt tasan vuosi. Pysähdyimme Maskussa kirppikselle, Ikeassa käväistiin syömässä lounasta ja Myllystä käytiin ostamassa koulureppu ekaluokkalaiselle. Sama kaava kuin vuosi sitten. (Ihan aikuisten oikeesti en alunperin suunnitellut Ikeaa, mutta matkalla muistui mieleen, että lapsethan syövät siellä ilmaiseksi. Ja kun kerran siellä asti oltiin niin pitihän se alakerta kiertää nopsasti.)

Naantaliin asti ehdittyämme kello oli jo aika paljon ja itsekunkin jalat poikki päivän kuljeskelusta. Levättyämme hetkisen ja syötyämme iltapalaa viihtyisässä kirkkopuistossa jaksoimme vielä pikkuisen kävellä merenrannalla maisemia ihailemassa. Naantalissa välimatkat on niin lyhyitä, että kaupunkiin voi hyvin tehdä tällaisen pikavisiitinkin. Tällä kertaa parkkipaikkakin löytyi helposti, kun olimme perillä Muumien ollessa jo yöunilla. Naantalin aurinko ei myöskään pettänyt tälläkään kertaa vaan paistoi meille iloisesti, vaikka päivä oli muuten ollut pilvinen ja harmaa.

Nyt on taas aika vetää korkkarit jalkaan, pukea ykköstä ylle ja lähteä nauttimaan häähumusta. ♥ ♥ ♥

Rakkaudentäyteistä viikonloppua,
Heidi